Oon aika hidas lämpenee millekään muotivillityksille, joten kun kaikki neuloo jotain samaa ja some on pullollaan tietyntyyppistä sukkaa tai lapasta tai muuta härpäkettä,  niin mä vasta sulattelen ja palaan asiaan myöhemmin. Silloin saankin melkein yksikseen nauttia taitavuuden huomiosta, hahah.

Tällä kertaa tartuin siis toiveisiin Fazerin herkuista. Fazerilta olen saanut jopa aikanaan lisenssin näiden tuotteiden neulomiseen. Yksi harva yritys, joka näkee mainosarvon tässäkin muodossa.

Valmista ohjettahan näihin ei mistään löydy. Kardemumman talon kuvan perusteella lähdin toteuttamaan omaa aikaansaannostani. En ole juuri koskaan tykännyt kirjoneuleen neulomisesta, joten harvemmin sellaisia malleja tullut tehtyä missään muodossa. Kirjoneuleissa on aina ihan hirveä päätteleminenkin

Tällaisen kasan tekemiseen meni pari tuntia. Ja tämä onkin sukantekijän ikävin työvaihe. En ole koskaan kuullut kenenkään nauttivan päättelemisestä. Monet valmiit neulomukset saattaa odottaa päättelyä kuukausi tolkulla.

DSC07833.jpg

Mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen. Kettukarkkeja kävin ihan varta vasten hakemassa kuvausrekvisiitaksi, mutta enpä niitä sitten muistanut, kun kiireessä kuvia napsin. Saa kettukarkit mennä parempiin suihin. Eivät ole kyllä meidän perheen lemppareita, mutta paremman puutteessa varmaan uppoavat nekin ;-)

DSC07836.jpg

Edellisessä postauksessa jo vähän fiilistelinkin, että olipa kiva neuloa mustaa aurinkorannikolla.

DSC07823.jpg

Ja tällainen setti siellä talvilomalla syntyi. Setti isoja ja pieniä salmiakkisukkia.

DSC07841.jpg

Näitä katsellessa vähän niin kuin alkaisi tekee mieli karkkia. Kivan näköiset, eikä kävele vastaan joka kadun kulmassa. Koko setti lähti yhden onnellisen perheen varpaita lämmittämään.

DSC07840.jpg