Huhheijaa! Se on kesä ny. Koulut on loppu ja lapset kirmaa kesälaitumelle. Omaa kesälomaa saa vielä hetken odottaa, mutta hyvää kannattaa odottaa...

Poikamme opettaja vaihtuu tämän lukukauden jälkeen. Perinteisesti kukin keväisin miettii opelle jotain pientä lahjusta. Mitenköhän paljon opeilla mahtaa olla kaikkea "roinaa", mitä joka vuosi tulee? Onneksi tällä kertaa löytyi yksi innokas idean alullepanija -äiti, joka ehdotti, että kerätään rahat ja ostetaan jotain isompaa koko porukalla.

Opelle päätettiin antaa muistoksi jotain pysyvämpää: kirsikkapuu ja päärynäpuu. Toivottavasti häneltä löytyy sellainen piha, mihin ne voi laittaa.

Minun osakseni lankesi taiteellinen puoli.

Oppilaiden puolesta tein puun taimiin ripustettavat pienet kortit. Kortin koko on puolet A5 kortista. Tytöiltä oma kortti ja pojilta oma. Kun on kerran kaksi puuntaintakin.

Ja opelle tietty ihan oma kortti.

Eka versio kortista oli tällainen. Aika vaaleanpunainen

Jotenkin en ollut ihan tyytyväinen noihin kukkiin. Näyttävät vähän kärsineeltä. Toivottavasti ope ei ole sellainen

Muutaman päivän korttia katsottuani, erässä toisessa projektissa syntyi onnistuneita kukkia. Ja pakkohan tähänkin oli kukat vaihtaa

Lopullinen versio näyttää tältä. Onhan nää kukkaset paljon raikkaamman näköiset

Eikä niin paljon haittaa tuo vinoon mennyt kehyskään ;-)

Kortin sisäpuolelle laitettiin tällainen värssy.

Elämän kauneus on sen kiertokulussa, 

joka toistuu säännöllisesti. 

Meille tulee aina uusi päivä ja uudet mahdollisuudet, 

koskaan ei ole liian myöhäistä.

Tärkeintä on muistaa nauttia matkasta eli tästä hetkestä. 

 

 Kun ope joutuu aloittaa aina saman tarinan alusta. Ja ehkä toi jäähyvästien hetki onkin haikeaa, niin kannattaa nauttia silti siitä hetkestä.