Tai oikeastaan aika hiljaista oli. Ja ihan omasta tahdostani. Tässä iässä (30 ja risat) sitä ei oikein enää ole kovin innoissaan synttäreiden juhlimisesta. Miksiköhän? Feisbuukissakin sain hienosti piiloteltu päivämäärän näkyvistä, jottei kukaan vahingossakaan muistaisi asiaa. Ikä on vain numero, mutta kun se kasvaa vuosi vuodelta, niin...

Kaiken varalta oli leivottava kakku. Jos vaikka joku sattuisi pöllähtämään kahville. Siihenkin valjastin 13 v tyttäreni, koska itselläni oli muuta ohjelmaa. Kotitaloustuntien myötä erityisesti leipomisesta tahtoo meillä tulla jopa hieman vääntöä siskosten välillä. Ei tarvi kuin hiukan mainita leipomisesta, niin vapaaehtoisia löytyy aina. Pääsen siten itse aika paljon helpommalla. Jää enemmän aikaa "lempipuuhaani", siivoamiseen :-(

Ja joku tietty tulikin. Onneksi oltiin varauduttu näin hienosti


Ja kukkiakin sain. Niitä tulee ihan liian harvoin


Tässä sitä nyt ollaan taas vuoden vanhempana ja elämää nähneenä. Ei kun uusia haasteita päin...