Leipominen on kivaa. Ja niiden syöminenkin on mukavaa. Mutta herkkujen mukana tuomat lisäkilot eivät sitten olekaan ihan hauskoja. Onneksi on tuo jälkikasvu, joka myös tykkää kaikesta hyvästä niin ei tarvitse äidin yksin tuhota kokeilujaan.

Joulupukki toi pojallemme Paavo Pesusieni muffinsiaineita. Se oli hankkinut ne Sarin pitämiltä maustekutsuilta. Eräänä tammikuun viikonloppuna poika sitten halusi leipoa Paavo Pesusieni muffinseja. Ensin soitettiin mammalle ja kummitädille ja pyydettiin heidät parin päivän päästä kylään nauttimaan Paavo Pesusieni muffinseista. No eihän he ymmärtäneet yhtään, että mistä olisi kyse. Tulivat kuitenkin.

Leipominen oli aikast helppoa. Muutama muna ja hiukan öljyä ja olisko ollut vielä vettäkin ja paketissa olleet jauhot sekaisin. Mömmö laitettiin paketin mukana tulleisiin Paavo Pesusieni paperivuokiin ja hetkeksi uuniin. Koristeetkin olivat paketissa mukana. Ja tsädäm… Tällaisia niistä tuli

DSC02772%20%28640x480%29-normal.jpg

Vasta viimeisiä muffinseja syödessä ymmärrettiin paremmin, miksi ne oli juuri Paavo Pesusieni muffinseja.  Ne näyttivät keskeltä ihan pesusieneltä. Ihan ok makuisia ja vieraat tuli kestittyä.

muffinssit%20002%20%28640x526%29-normal.

Eräänä päivänä ruokakaupassa lehtihyllystä hyppisi silmilleni uusi Leivotaan -lehti. Pakkohan se oli osta. KOKO lehti täynnä pelkästään leipomista: suolaista ja makeaa herkkua. Vuosikausia tullut Maku –lehti taitaa nyt joutua väistymään tilausvalikoimastani.

Ensimmäiseksi työn alle pääsivät tällaiset pallerot. Näihin kun löytyi raaka-aineet heti varastosta. Kaurahiutaleita ja kaakaojauhetta ja pyöritettiin raesokerissa.

DSC02819%20%28640x480%29-normal.jpg

Erikoisia, erilaisia, mutta ihan hyviä. Aika makeita. Olivat parempia, kun saivat ensin tekeytyä jääkaapissa.

Sitten oli pakko leipoa jotain herkkua kaffen kylkiäiseksi. Nougatpalat näyttivät herkulliselta ja erilaiselta.

DSC02831%20%28640x480%29-normal.jpg

Oma homma oli löytää tarvittavat raaka-aineet. Halikon Prismaan asti menin etsimään nougatia. Kun ohjeessa käskettiin leikkaamaan viipaleita, oletin sen olevan jonkinlaisessa pötkössä. Ei ollut myyjä kuullutkaan sellaisesta. Kehotti menemään pieneen erikoistavarakauppaan, Herkku- ja lahja Murenaan. Siellä tosiaan oli kaikkea erikoista, mutta ei hakemaani pötköstä oltu sielläkään kuultu. Myyjä oli kovin palvelualtis ja oma-aloitteinen ja tarjoili tilalle vaihtoehtoista tuotetta. Tämän nimeä en enää muista, jotain maito –juttua se oli. Purkissa ei lukenut mitään suomeksi. 7,90 oli tarrattu hinnaksi kylkeen.

DSC02828%20%28480x640%29-normal.jpg

Myyjä väitti sen olevan juoksevaa, mutta mielestäni oli aika jämäkkää

DSC02829%20%28640x480%29-normal.jpg

Ihan ok lopputulos siitä tuli, mutta ei ihan sitä, miltä lehdessä näytti. Makukin oli iiihan hyvä. Aika ällön makea. Päällinen maistui melko lailla kinuskilta ja takertui aika tehokkaasti hampaisiin. Sokerihumalaan pääsi jo parista palasta. Tulipahan kokeiltua.

DSC02832%20%28640x382%29-normal.jpg

 

DSC02833%20%28640x480%29-normal.jpg

Mutta jollei nougatia löydy, en aio kokeilla toiste. Herkku- ja lahja Murenasta sain kaupan päälle ihanan valkosuklaakakun ohjeen. Se on kyllä to do –listalla tässä kevään aikana. Kunhan sopiva syy löytyy.

Eilen meillä oli kaffepöydässä kaikkea kaupasta ostettua, kun vieraat ilmoittivat tulostaan viime tipassa. Kyllä ne näytti ja maistuikin kaupan tekeleiltä, mutta tekivät nekin kauppansa paremman puutteessa. Tänään voidaan ehkä saada laskiaispullia.