Loppuvuodesta eräs seuraamani somevaikuttaja oli laittanut stooriinsa kyselyn, että jospa joku voisi hänelle neuloa jonkun Neuloosiskon ihanan neuleen. Mielellään aina neulon muille, koska on kiva neuloa tarpeeseen, joten päätin laittaa tälle tyypille viestiä, että millaista mielessä. En yhtään tunne kaveria eikä se tunne mua, mutta on toi some ihmeellistä. Ja siitä se sitten lähti syntymään - mun ensimmäinen kaarrokevillapaita projekti. Villapaitoja tai -neuleita olen tässä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana aloittanut lukuisia, mutta yhtään valmista ei ole tullut. Varasin tässä projektissa itselleni näennäisesti riittävän ajan neulomiseen, kun neulon harrastuksena arkityön, -elämän ja muiden harrastusten ohessa. Pieniä paineita kuitenkin oli valmistumisen suhteen. Muutaman kerran kyllä ehdin jo miettiä, että mihin oikein lupauduin. Mutta lupaus, mikä lupaus. Ja täälläpäin on totuttu siihen, että lupaukset pidetään. Myös tällä kertaa.

Lankana käytin ihan perinteistä islantilaista villalankaa. Karhea kuin mikäkin :D, mutta ihan kiva neuloa. Isoilla puikoilla valmista pintaa syntyi joutuisasti.

Nämä kaarrokevillapaidat ovat siitä mukavia, että ne neulotaan yhtenä pötkönä, hihat toki erikseen ja pienet saumat tulee vain kainaloihin.

Kivasti se sieltä tuli silmukka kerralla.

Oman haasteensa projektiin toi se, että en tuntenut saajaa ollenkaan, enkä tiedä, minkä kokoinen kaveri on kyseessä. Tehty puhtaasti ohjeen senttimittojen mukaan. Ainakin itselleni istui hyvin.

Kuvausassari oli tällä kertaa vähän takakireä vaikka pari tuntia etukäteen varoitin, että kuvaussessiota olisi luvassa. Ja tietenkin oli ennakkovaroituksista huolimatta taas erinomaisen huono hetki raahautua pelikoneen vierestä äidin avuksi. Muutama räpsy (sarjana) saatiin talteen.

Niskaan tein muutaman ylimääräisen lyhennetyn kerroksen istuvuuden parantamiseksi.

Malli on siis Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli Neuloosiskojen Romola ja löytyy Ravelrystä ja taipui hyvin näin aloittelevalta puseronneulojaltakin aika hyvin. Valmista tuli 5 viikossa, kun tunti silloin, toinen tällöin tuli neulottua, eikä aina ehtinyt edes joka päivä. Oon kyllä niin ylpeä tästä aikaansaannoksestani.Ja näillä keleillä kyllä pitääkin olla jokaisella tallaajalla kunnon villapaita, kun ei se kevät sieltä meinaa tulla millään.