Tämän joulun uusin hitti oli suklaakortti. Ja kaikki lähti siitä, kun yhden sellaisen tein askartelijoiden pikkujouluun pieneksi
paketiksi. Ylpeänä sitä ensimmäistä kappaletta oli pakko ensin esitellä työpaikalla. Ja siitä se sitten lähti... Muutaman kymmenen suklaakorttia lähti maailmalle tänä jouluna. Kiva pieni ojennettava esim. lahjakortin kylkiäisenä tai siis lahjakortin voi antaa suklaakortin kylkiäisenä tai... no... ihan miten vaan... Suklaata oli siis jaossa ehkä enemmän kuin normaalisti. Mutta näitä ei suinkaan tehty suklaan vaikutuksen alaisena vaan ihan selvinpäin.
Idea on siis melko simppeli. Iso paperi 23x26 cm oli ihan riittävä. Taittelet vain oikeista paikoista. Vasemmasta reunasta alkaen taitokset 9-1,3-9,2-1,3 cm välein. Sivuille n 4x4,5 cm palaset, että syntyy ikään kuin kuori ja suklaa pysyy paikoillaan. Näihin mittoihin mahtui siis Fazerin sininen levy. Ja sitten vaan koristeet päälle ja sisälle. Ja lahjus oli valmis. Helppoa, vai mitä...? Tässä sitten kuvia, mitä sain aikaiseksi.
Ensin lähdin matkaan kokeilumielellä. Yksinkertainen on tyylikästä
Ja sitten hiukan punaista, niin kuin jouluun kuuluu
Ja sitten taas vähän sinistä
Tämä kohokuvioitu oli livenä suloisen herkkä. Kuvio ei vaan tässä nyt oikein pääse oikeuksiinsa
Ja sitten niitä alkoi syntymään sarjatyönä
Murretut sävyt olivat pääroolissa tänä jouluna
Ja muutama joulukukka mahtuu aina joukkoon
Poikani luokanopelle meni lahjaksi tämä joulupukkikortti. Ope on kyllä suklaalakossa kuulemma, mutta ei kait se näin hienosta kortista voinut kieltäytyäkään ;-) Pikku fibana huomasin, että kortin taustapaperina/kuorena toimivassa taustassa on tekstit väärinpäin. Ei ole ajatus ollut ihan mukana, kun taitoksia on tehty. Mutta jollei sitä vaikka huomaisi :-o
Näissä seuraavissa korteissa on hyödynnetty ääriviivatarroja
Sarjatyötähän tämä oli, kun muutamassa viikossa nämä kaikki tuli väsättyä. Välillä alkoi luovuus tökkiä, kun ei luonto antanut periksi tehdä ihan samanlaisia.
Ja niin paljon näitä tuli veivattua, että Fiskarsin työkalu sanoi työsuhteensa irti. Kahva poikki. Tämä on ihan ensimmäisiä askartelukamojani, jotka olen hankkinut. Ehkä n. 6-7 vuotta sitten. Kun en oikein vielä kunnolla askarrellutkaan. Kyllä harmitti. Tämä ollut kuitenkin yksi lempparileikkureista. Mutta ei sekään kaikkea kestä... Ei silti jäänyt homma kesken. Vuosien varrella on onneksi työväline varastot kasvaneet. Täytyy olla vehkeet kunnossa (tai kunnon vehkeet), kun jotain tekee, on miehelläni tapana sanoa. Ei taida tulla leikkurille mitään muistotilaisuutta vaan joutaa suoraan roskiin. Vielä olen sitä pöydänkulmallani hiukan säälinyt.
Tein mä muutaman lumiukkosopankin. Sekin on helppo ja kiva viedä lahjaksi. Tulee melko varmasti käytettyä eikä jää turhaa tavaraa. Silti jää hyvä mieli, että on saanut/antanut jotain erilaista.
Kommentit