sunnuntai, 11. marraskuu 2018

Tänään on isien päivä

Jo viikon verran minun on pitänyt tehdä isänpäiväkortti. Kortteilu on ollut vähän vähemmällä tänä vuonna, joten inspiraatiota on saanut etsiä tosissaan. Viime hetki on paras hetki! Niinpä oli laitettava tänä aamuna kelloa soimaan, että saisi jotain valmista. Tavallaan oli visio, mutta kokonaisuus oli hakusessa. Päätin sitten vaan alkaa laittaa paperia päällekkäin ja katsoa, mikä on lopputulos. Ei hassumpi!

DSC08062.jpg

Rosteri on mieheni lempiraaka-aine, joten jopa hänkin katsoi korttia normaali pidempään ja kysyi, että mistä olen tuollaista peltiä saanut ja onko tuossa taustassa nuo nystyrätkin. Ja olihan ne. Hienosti näkyy kaikki sormenjäljetkin. Taustapaperi siis on sellaista ihan kiiltävää kartonkia, josta saatu pellin näköistä kohotaskulla. Heidin Korttipajan osastolta olen muistaakseni muutama vuosi sitten joltain messuilta napannut tätä kartonkia mukaan pari arkkia. Kun on valo niin vähissä tähän aikaan vuodesta, ei oikein saa kuvaan vangittua tuota rosterin kiiltoa.

DSC08063.jpg

Tämän kortin sai tänään appiukkoni

Onnea ihan jokaiselle isälle!

tiistai, 9. lokakuu 2018

Sirkushuveja... ei kun -värejä

Viimeiset valokuvat olin kamerallani napsinut heinäkuun alkupuolella. Nekin korttikuvia. Tämä todistaa niin hyvin sen, että hikinen kesä sai kaiken näpertelyn loppumaan moneksi kuukaudeksi. Syksyn tullen alkaa taas pääsemään vauhtiin.

Pari viikkoa sitten olin teini-ikäisen poikani kanssa shoppailemassa. Se ei ole meidän kummankaan intohimo. Mutta kun kaveri oli kesän aikana kasvanut sen verran pituutta, niin oli ihan pakko varautua talven tuloon sopivilla vaatteilla ja jalkineilla. Ostosreissu sujui oikein mukavasti, kun pelisäännöt oli sovittu etukäteen. Kolmetuntisen kaupoissa kiertelyn kruunasi poikkeaminen lankakauppaan. Olen koko vuoden ollut enemmän tai vähemmän lankalakossa. Näin syksyn tullen alkaa taas tupsahdella tilaustöitä, joten oli mentävä täydentämään varastoja. Ai että, mikä nautinto olikaan avata lankakaupan ovi! Lupasin käydä ihan vaan nopeasti. Poikani mielestä viimeksi nopeasti tarkoitti kolmea varttia, joten hän lähti mukaan lankakauppaan. Ihan viime metreillä hän päätti valikoida itselleen sukkalangan. Kuumakalle, joka kulkee aina paljain jaloin kun voi. "Joo, joo, mut kato kun luistimiin tarvii villasukat..."

Kaikista mahdollisista sadoista lankakeristä hän valitsi tämän. Huhheijaa, mikä värivalinta. Sentään selkeästi laatutietoinen, siitä pointsit. Siinä vannotin häntä, että jos minä 2,5 puikoilla näistä saan aikaiseksi villasukat, niin hänen on myös niitä pidettävä. Lupasi pitää, joten tämä kauhistus lähti meidän mukaan

43562291_261936484462525_407211321981088

Ei kuulemma ole mitään kiirettä neuloa, voin hänelle kuulemma neuloa vasta ihan viimeiseksi. Sanoin suoraan, että silloin se tarkoittaa ensi vuonna. Joten ei kun samantien silmukat puikoille. Pari viikkoa ja muutama tuhatta (n. 32 000) silmukkaa myöhemmin nämä tulivat valmiiksi. On niin värikästä, että ei ne värit oikein pääse oikeuksiinsa valokuvassa. Valmiina sentään ei niin pahannäköistä kuin kerällä

DSC08054.jpg

Jottei tästä jäisi paljon jämälankaa, niin meinasin, että teen mahdollisimman pitkät varret. Eikös miesten sukissa ole aina hervottoman pitkät varret? Joustinosa nurjine silmukoineen näyttää näin kirjavassa langassa varsin yrjöltä, joten joustimesta tuli melko lyhyt. Jostain sukkataulukosta nappasin silmukkamäärän ja lisäsin vielä 4 silmukkaa, mutta mielestäni tuli silti tosi kapeat. Niin on kyllä poikakin ripakinttuinen

DSC08052.jpg

Pitkistä varsista oli kyllä se hyöty, että jämälankaa ei jäänyt kuin ihan nöttönen. Nyt on pojalla villasukat. Oli ihan tyytyväinen, paitsi että... liian pitkät varret. EIIIHHH! Ja minä kun luulin olevani fiksu. Puolustin pitkiä varsia sillä, että ei mene lumet sitten nilkkoihin ja ainahan ne voi kääntää. Meni ainakin toistaiseksi täydestä.

DSC08058.jpg

Nyt vaan odotellaan luistinkelejä, että pääsee villasukat käyttöön

tiistai, 4. syyskuu 2018

Uusi osoite, uusi elämä

Voi mä niin muistan, kun itse haaveili kotoa pois muutosta. Suunnitteli, että mitä kaikkea tekisi omassa kodissa eri tavalla ja mitä jättäisi tekemättä. Siitä on aikaa 20 vuotta ja rapiat. Sen verran realisti kuitenkin oli jo silloin, että ensin oli oltava työpaikka, jolla vuokra maksetaan. Omillaan oli toimeen tultava. Jostain syystä tämä ei nykyään ole ihan itsestäänselvyys, vaan ensisijaisesti tunnutaan miettivän, että miten yhteiskunta asumisen kustantaisi. Ihan hirveän monta kertaa elämäni aikana en ole muuttanut. Äkkiseltään laskettuna 8 kertaa. No on sitä siinä jo. Pieni, yhden hengen, 27 neliön yksiö on vuosien varrella vaihtunut vajaan parinsadan neliön omakotitaloksi ja viideksi henkilöksi.

Tänä kesänä ensimmäinen lapsistani muutti virallisesti pois kotoa. Poikaystävän vuokrayksiö vaihtui omakotitaloon, jota rempattiin hartaudella ja pitkään, koko kevät ja vähän alkukesääkin. Ei vaan kuulunut kutsua kylään. Nykyäänhän ei voi kyläillä ilman kutsua. Niinpä päätin kutsua ihan itse meidät kylään. Kerroin, että olen tehnyt kakunkin jo aikoja sitten, että milloin voidaan tulla. Ei mennyt montakaan päivää, kun asia järjestyi.

Kakku ei vaan ollutkaan perinteinen syötävä, vaan pientä käyttöesinettä uuteen kotiin. Vaikka yhteistä eloa onkin takana vuoden verran, niin nuorten taloudesta puuttuu silti usein kaikennäköistä.

DSC08033.jpg

Ehkä meni vähän siivousaiheiseksi tämä kakku, mutta remontin jäljiltä toki siivottavaa löytyykin vielä pitkään. Haavanpuhditusaine tuli omaan talouteeni vasta lasten myötä. Mutta rempan viimeistelyssä saattaa sattua kaikennäköistä haaveria, joten hyvä, että ensiapuun löytyy välineet heti alkumetreillä.

DSC08035.jpg

Kokoonpanoon kuuluu tietenkin myös laastareita. Jotain syötävääkin kakussa oli: muutama perusmauste, että kiireen keskellä saa loihdittua nopeasti maukasta vatsantäytettä

DSC08034.jpg

Sappisaippuasta kuulin itse vasta paljon yli kolmikymppisenä. En halunnut lapselleni käyvän samoin. Tämä kun on ollut korvaamaton apu tahranpoistossa.

Nuorena ei ikinä ollut jostain syystä jääpaloja, kun jääpalamuotti oli ihan onneton tai sitä ei ollut ollenkaan. Asian olisi tietenkin voinut ratkaista jääpalapusseilla, mutta kun ei ikinä hoksannut hankkia. Nuorten taloudessa ei kylmän juoman tarjoilu jää nyt ainakaan jääpaloista kiinni, koska kakun täytteenä oli koko laatikollinen jääpalapusseja.

Monen monta muutakin tavaraa olisi tehnyt mieli tuohon kakkuun sujauttaa, mutta sitten kakun olisi pitänyt olla kooltaan aika paljon isompi.

DSC08037.jpg

Vessapapereistakin sai tyylikkään, kun koko komeuden paketoi sellofaaniin

DSC08036.jpg

Yhtään kyyneltä en vuodattanut muuton takia, eikä oikein ole yhtään haikeaakaan (huono äiti?). Johtuuko siitä, että tämä on vasta alkua? Vasta 1/3 lähtenyt. Olen onnellinen ja ylpeä lapseni puolesta, että rohkeasti astui omaan uuteen elämään. Ihanan valoisan ja omannäköisen kodin olivat nuoret kunnostaneet.


tiistai, 31. heinäkuu 2018

Söpöysvaroitus

Loma oli ja meni. Suuret visiot oli, että postaan loman aikana kaikki rästipostaukset. Njääh.... Ainuttakaan postausta en saanut aikaiseksi. Instaan sen sijaan tuli laitettua joitain kuvia. Laitahan instatilini @_gailia_ seurantaan, niin pysyt ajan hermoilla jatkossakin.

Tässä hikisen töiden aloituksen kunniaksi ajattelin julkaista jotain ihan hirmu söpöä. Ainakin omasta mielestäni. Kässähommat ei oikein tämän kesän Sahara lämmöillä ole maistuneet eli nämäkin siis valmistuneet hyvissä ajoin ennen tämän kesän helteitä.

DSC07223.jpg

Kaikenkaikkiaan ehkä viisi ja puoli tossua virkkasin ja kaksi tuli ihan valmiiksi asti. Malli siis lohkaistu omasta päästä yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja silloin joutuu yleensä purkaamaan. Paljon... Se ei ole vahvinta kestävyysaluettani

DSC07224.jpg

Mutta siis ihanan valtavan söpösiä näistä tuli. Jos tähän pystyisi laittaa hymiöitä, olisi tässä nyt aika monta sydänsilmäistä emojita peräkkäin ja ehkä muutama tavallinenkin sydän.

DSC07221.jpg

Ei tullut omaan perheeseen nämä eikä edes kenellekään tutulle. On muuten aika vaikeaa tehdä jotain, kun ei voi sovittaa kenellekään.

Hävitin muuten viime viikolla lasteni pieniä vaatteita. Eikö lomaan kuulu aina nuo kaapinsiivoustalkoot? Parempi loman viime päivinä, kuin ei silloinkaan. Poika on nyt 13 v. Oli aika suloiset itsetehdyt neuleet hänelläkin alle vuoden ikäisenä. Sinne lähtivät UFFen laatikkoon ilahduttamaan jonkun muun viluisia syyssäitä.

maanantai, 25. kesäkuu 2018

Ysikymppiset onnittelut

Pari viikkoa sitten saimme kunnian osallistua 90 -vuotis synttäreille. Tätä kunniakasta vuosilukua juhlittiin monta päivää. Perheelle ja läheisille oli varattu oma päivä.

Kunniakas juhla vaatii tietysti arvoisensa kortin. Näin kesän ollessa hehkeimmillään, kortistakin tuli melko kukkaisen kesäinen.

DSC07995.jpg

Kukat on leimattu ja stanssattu Heartfelt Creationsin Flowering Dogwood sarjalla. Kukat on leimattu kohojauheella vellumille. Terälehtien muotoilu ei ollut ihan yksinkertaista. Kun keskustaan laittoi pienen liimatipan, terälehdet nousi kauniisti, mutta harmikseen eivät kauan pysyneet

DSC07996.jpg

Ihan parasta oli, kun annoin tämän kortin mummulle, mummu oli erityisen iloinen ja kertoi odottaneensa juuri minun korttiani. Lupasi laittaa sen paraatipaikalle. Kyllä lämmitti mieltä.

DSC07993.jpg

Vaikka näissä korteissa on itselläni valtava antamisen ilo ja sydämellä ja rakkaudella nämä teen, ilahduttaa aina, kun joku arvostaa näin paljon tekemääni korttia. Pieniä tärkeitä juttuja.