sunnuntai, 3. joulukuu 2017

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Eikä meidän lapsilla villasukkia. Jo viime talvena tyttäreni pyysi tennarisukkia, kun muille niitä ahkeraan neuloin koko syksyn ja talven. Ei vaan ehtinyt. Tuli kesä päälle ja neulomisinto jäi tauolle kesäksi. Syyskuussa kyselin, jos olisi vielä kiinnostunut sukista. Ei kuulemma vielä tarvi. Kerroin, että parin kuukauden päästä on taas myöhäistä toivoa, silloin on taas tilaussukkia sen verran tehtävänä. Väritoiveen esitettyään, laitoin puikot suihkien. Nyt on ollut villasukat jo kovassa käytössä. Kouluunhan se olisi niiden kanssa halunnut elvistelee, mutta oli kuulemma sen verran liukkaat, että ei tahtonut koulun kiillotetuilla lattioilla pysyä pystyssä, niin ovat olleet nyt ihan kotikäytössä. Jarruainetta olisi pitänyt hankkia pohjiin laitettavaksi, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi.

Väritoive oli punainen ja punaisethan niistä tuli

DSC07435.jpg

En ole aikaisemmin uskaltanut tilaussukissa kokeilla, että neuloisi raidat jo sukkaan valmiiksi. Niistä tulisi vähän siistimmät, kuin jälkeen päälle silmukoiden. Vaikka nuo raidat vähän narujen alta pilkotteleekin, niin mielestäni ei kuitenkaan niin paljon, että häiritsisi. Ja on se vähän nopeampaakin, kuin jälkeenpäin silmukointi.

DSC07429.jpg

Tuplapohjathan näissä on. Lämmittää varmasti ja toivottavasti kestää myös kauemmin

DSC07438.jpg

Aina kun mahdollista, lisää tuon sydänmerkin. Koska kaikki työni teen todellakin rakkaudesta käsitöihin.

DSC07433.jpg

Nyt on yhdellä lapsella ainakin villasukat. Perussukkia tulee mummeiltakin, joten ihan sukattomia eivät ole olleet

sunnuntai, 26. marraskuu 2017

Kimalletta ja blingblingiä

Sain yllättäen peruutuspaikan Paperisateen kukkakurssilta. Ihana, kun pitkästä aikaa pääsee neulomisen keskellä askartelemaankin. Kun sunnuntai aamuna herätys olikin jo seitsemältä, ei aamu-unisena montakaan riemunkiljahdusta kyllä päässyt. Mutta oli kyllä ihana, kun sitten kuitenkin intoutui paikalle menemään. Pienessä samanhenkisessä porukassa aika kului siivillään. Jotain valmistakin saatiin.

Tässä oli päivän agenda. Hepreaa ehkä muille, mutta ei askartelijoille ;-)

20171126_145227_resized.jpg

Ja tässä oli työvälineet

20171126_110010_resized.jpg

Hitaasti ja voimalla alkoi syntyä kaunista jälkeä. Värittämiseen käytin Distress oxide värejä. Kukat ja lehdet Heartfelt creationsin leimoilla ja stansseilla tehty

20171126_110417_resized.jpg

Ja tässä oli lopputulos. Näyttää melkein samalta kuin agendassa

20171126_141450_resized.jpg

Kimallusta ja keijupölyä tuli ripoteltua pintaan. Näin sai Suomen Black Friday talveen vähän talvista taikaa.

20171126_141500_resized.jpg

Joulutähtien oheen syntyi myös ruusuja. Ei ollut vaikeaa, joskin hiukan työlästä. Ensikertalaisena olen tyytyäinen lopputulokseen.

20171126_172412_resized_1%20%E2%80%93%20

Tässä näkyy tuo keijupöly vähän paremmin. Vaikka joulu lähestyy vinhaa vauhtia, on tämän vuoden joulukorttimalli vielä auki. Näitä on ehkä luvassa tänä vuonna joulukortteihin.

20171126_165717_resized.jpg

Noooh.... ei mennyt mullakaan kaikki ihan putkeen. Sen lisäksi, että tuli huono kuva, näyttää tämä joulutähti juuri sellaiselta, kuin oikeat joulutähdet meillä kolmantena päivänä - ryppyiseltä ja kuukahtaneelta

20171126_172322_resized.jpg

Askarteluinspista lähdin hakemaan ja jotain ehkä löytyikin. Ainakin kotiin tuli kannettua kassiliinen raaka-aineita. Vielä monta viikkoa jouluun on ja vielä ehti puuhastelemaan jotain kivaa

torstai, 2. marraskuu 2017

Nyt meillä on tuolitkin sukitettu

Tiedäthän tuolien jalkojen alle laitettavat huopapalaset, jotta tuolin siirtäminen sujuu melko äänettömästi? Ne jotka kestää muutaman kuukauden ja saat taas aamu-unisena herätä siihen, kun joku touhuaa keittiössä. Huopapala sinänsä kestäisi kauemmin, mutta liimapinta ei kestä. Itse olen kokeillut liimata näitä kiinni myös pikaliimalla. Ei ollut merkittävästi apua.  Pitkään olen miettinyt myös, jos ne vaikka nitoisi kiinni. Mieheni osti minulle jostain työkalukaupasta jo järeän niittipyssynkin sitä varten. Seuraavassa lauseessa kyllä totesi, että sitten ne niitit naarmuttaa lattian pintaa. Kun nyt lähes kaikki keinot on kokeiltu, päätin vielä yrittää. Neuloa tuolille omat villasukat. Urakka on mittava, koska meillä on 8 keittiön tuolia, eli se tekee 32 sukkaa. Lisäksi niiden olisi sitten todellakin syytä kestää, etten urakoi turhaan. Perinteinen villalanka on ehkä turhan ohutta tähän kulutukseen, joten päädyin ontelokuteeseen. Kerran torilla pyöriessäni, ostin mattokauppiaalta siihen sopivaksi kuvittelemani kuteen. Kun kysyin myyjältä, mikähän koukku tähän mahtaisi olla hyvä, hän kertoi ehkä nro 3 olevan sopiva. Siinä hetkessä tiesin, että tämä rouva ei kyllä tee käsitöitä.

Jos ikinä milloinkaan ajattelet, että teenpä suoraan tästä vyyhdiltä, lopeta heti. Vyyhti näyttää siistiltä ja kun asettelet sen nätisti sohvalle, niin näyttää siltä, että hyvinhän tämä tästä. Joo, niinpä...

DSC07283.jpg

Säästäksesi omia hermojasi ja varmistaksesi työn valmistumisen, aloita siitä, että kerit vyydin rullalle. Usko mua, tämä homma palkitsee kyllä matkan varrella. Samalla tulee tehtyä päivän hyötyliikunnatkin. Käsillä tulee tehtyä suuria liikkeitä ympäri tuolin selkänojaa keskivartalo tiukkana välillä polvistuen purkaamaan sotkua ja hetken päästä taas ylös, kun polvet ei kestä. Ja hartiat kiittää huomenna. Jos olet perheellinen, olisi ehkä ihan hyvä muun perheen poistua tämän session ajaksi. Muutama kirosana saattaa päästä, kun hikipäässä toistat itsellesi "tämä helpottaa, tämä helpottaa..." Vielä yksi varoituksen sana. Vältä pujottelemasta kerimääsi kerää, jos vain mahdollista. Muuten saat pujotella loppuun asti. Ja tuollainen pään kokoinen pallero ei ole ihan helppoa ja kevyttä pujotettavaa.

DSC07285.jpg

  Aaaaah, mutta nyt se on valmis.En nyt sano, että tämäkään on mikä kevyin pyörittää, mutta työn valmistumisen kannalta melko ehdoton. Tai ainakin pääsi alkuun, kunnes tuli taas vastoinkäymisiä. Muovikoukku poikki. Tuo on pahinta, mitä voi tapahtua, kun innoissasi olet aloittanut jotain uutta ja haluat nähdä tuloksia. Mutta ehheei... Ettei vaan liian nopsasti pääsisi nauttimaan työn tuloksista.

23030582_10210443298375560_1385539842_o.

Ei kun uutta koukkua hakemaan. Onneksi melko läheltä löytyy erikoisliike, josta kävin hakemassa kunnon metalliset koukut. Varmuuden vuoksi kaksi. Jos vaikka toinen pettää.

DSC07309.jpg

Aika nykertämistä oli, mutta nyt on osa tuoleista sukitettu. Ne eniten käytössä olevat. Loput sitten joskus ;-)

DSC07344.jpg

DSC07345.jpg

Näyttää ja tuntuu näppärältä. Kuukauden päivät olleet nyt käytössä ja ai että kun liukuu hiljaa ja kevyesti. Ja sitten kun likaantuu niin pyykkikoneen kautta taas käyttöön. Villakoiratkin ihmettelee, että mitä hemmettiä, tässä huushollissa on tuoleillakin villasukat :-)

sunnuntai, 29. lokakuu 2017

50 vuotta aviossa

Appivanhempani viettivät viikonloppuna 50 vuotis hääpäivää. Siis kultahääpäivää. Aika huikeeta! Onnistuu tänäpäivänä enää harvalta. Sillä matkalla on varmaan nähty monennäköistä.

Tällaisen kortin tein heille juhlistamaan tätä arvokasta päivää

DSC07440.jpg

Tähän korttiin tuli laitettua niin monta kerrosta, että oli oikein vähän tekemistä. Ja ehkä vähän yllätin itsenikin, että onnistuin siinä. Tässä kortissa on siis kaikenkaikkiaan tavaraa about kuudessa kerroksessa. Pitkään himoitsemani ja vihdoin loppukesästä hankkimani Sizzixin sydämet oli kuin luotu tätä korttia varten.

DSC07442.jpg

Ja muutama kukka poikineen. Tekstin tulostin ihan itse vellumille

DSC07443.jpg

Teoriassa itsellänikin saattaa heidän poikansa kanssa olla mahdollista juhlistaa kultahääpäivää. Muutaman kymmenen vuotta siihen kuitenkin on vielä aikaa.

Sillä ei ole merkitystä, miten pitkä matka on, vaan kenen kanssa sen kulkee.

maanantai, 23. lokakuu 2017

Eläköitymisen ihanuus

Kesällä jäi taas yksi työkaveri eläkkeelle. Siis oikeasti taas. Tuntuu, että pienestä porukasta jää vuosittain joku pois. Jonain vuonna useampikin. Tilalle ei tietenkään uusia tule, kun maailmanmeno muuttuu jatkuvasti digimmäksi. Mutta ei takerruta tähän. Sain kunnian tehdä hänelle kortin tämän ihanan tapahtuman johdosta. Kortti on aina helpompi tehdä, kun tuntee ihmisen. Silloin korttiin voi lisätä jotain yksilöllistä.

DSC07226%20%281%29.jpg

Mielestäni tästä tuli aika saajan näköinen.

Kateellisena joutuu katsomaan vierestä, kun toiset pääsee vapaalle. Itsekin haaveilen eläköitymisestä. Nauttisin pitkistä aamuista, riittävästä ajasta, jolloin voin tehdä, mitä haluan (kokkailun ja siivoilun lisäksi), ulkoilusta, kiireettömyydestä, matkustelusta jne, jne. Kerran olen päässyt vuoden ajan kokeilemaan, miltä tällainen tuntuu. Olin silloin vuorotteluvapaalla. Ja se oli kertakaikkisen ihanaa. Työuraa olisi vielä kuitenkin edessä lähes ikäni verran. Anoppini on jäänyt eläkkeelle joitain vuosia sitten ja hän kerran sanoi, ettei ymmärrä, miksi ihmiset odottaa eläkkeelle jäämistä. Hänen mielestä siinä ei ollut mitään ihanaa. Onneksi kukin saa tykätä, mistä haluaa.

Mukavaa alkanutta työviikkosta! Eiköhän tämä taas tästä...