sunnuntai, 15. huhtikuu 2018

Kettukarkkiähky

Koko alkuvuosi on ahmittu kettukarkkeja. Nyt alkaa olla ähky. Vauhtikin hidastuu kevättä kohtia mentäessä. Nyt puikoilla viidennet kettukarkit ja saa riittää tähän kevääseen. Ehkä syksyllä uudella innolla. Tai sitten jotain muuta

Kettukarkkivillitys on ollut jo muutama vuosi sitten. Mutta olen hidas lämpenemään monessa asiassa. Muhun se iski vasta tänä vuonna.

DSC07848.jpg

Ja sitten niitä onkin puikoilta putkahdellut vähän väliä. Malliin idea napattu Kardemumman blogista, mutta silmukat sovellettu omalle käsialalle ja koolle sopivaksi

DSC07860.jpg

Olen neulonut kauan. Yli 30 vuotta. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen viehättynyt kirjoneuleesta. Mulla on muutenkin outo neulomistyyli. Kiepautan joka kertaa erikseen langan puikolle, enkä pidä sitä valmiina sormen päällä. En vaan osaa. Ja kirjoneuleessa kun lankoja on useita, niin kiepsautuksia tulee ja menee, niin että silmissä vilisee. Parit kettukarkitkin tahisin ihan omaan vanhaan tyyliin.

Viimeisen vuoden aikana olen ihastellut Niina Laitisen ihania kirjoneulesukkia. Ihastellut vaan, en ole tehnyt ainoitakaan. Eikä oikeastaan edes kutkuttele. Koska kirjoneule... En ole tämän ongelman kanssa yksin. Jossain vaiheessa huomasin Laitisen sukkien ympärillä keskusteltavan lankadominanssista ja päätin ottaa selvää, että mitä se sitten on. Tämän blogin myötä se minulle avautui. Ja tämän jälkeen kirjoneulekin sujuu kuin tanssi. Tuloksen huomaa selkeästi myös neulepinnassa. Oikeanpuoleiset mun kirjoneuletakkuilua (ketut näyttää ihan nälkiintyneiltä) ja vasemmalla harrastettu lankadominanssia (pulleita, hyvinvoivan näköisiä kettuja). Kyllä nyt tulee siistejä kettuja :-)

DSC07865.jpg

DSC07876.jpg

Kun nämä vikat kettukarkit valmistuu, ehkä tällä viikolla, puikoille pääsee taatusti jotain keväisempää.

Kevät se sieltä kovasti tekee tuloaan. Lunta on vielä aika paljon, joten pihahommiin ei vielä ole hinkumista. On siis hyvä aika neuloa

sunnuntai, 1. huhtikuu 2018

Perussukkaa

Jos minulta pyytää perusvillasukkaa ilman mitään kromeluureja, niin ne ei ole taatusti mitään harmaita saapassukkia. Vaikkei niissäkään mitään vikaa ole, mutta sieluni ei vaan taivu sellaisille, jos annetaan vapaat kädet. Perusvillasukistani löytyy kyllä väriä

Tässä on yhdenlaiset á la perusvillasukat

DSC07486.jpg

Raitasukkaa yhdestä kerästä. Ihanasti sointuvat värit yhteen. Nämä tehty jo viime syksynä, jolloin tuntui, että pimeys ei pääty ikinä. Olivatkin ihana väripilkku syksyn pimeyteen

DSC07498.jpg

Kuva otettu 8.11.2017 eikä talvesta tietoakaan. Toisin on nyt, kun kevät saisi jo pikkuhiljaa tulla

DSC07507.jpg

Tyttäreni pyysi muutama viikko sitten villasukkia. Ihan tavallisia. Vaikka villasukkatilauksia on jonoksi asti, niin ajattelin, että kyllä nyt yhdet perussukat tässä välissä nopeasti tikuttele. Taas sain vapaat kädet. Heti olin tutkimassa Niinan sukkakalenterin malleja: voiko siinä olla pitsiä? Palmikkoa? Ihan perussukkia tilattiin, sanoi mieheni, joten älä tunge sinne mitään erikoista. Seeelvä. Sitten se lanka on vähän erikoinen.

Saman sarjan toinen tulokas näytti kerällä ihan kivalta. Lopputulos ei ehkä sittenkään ollut mun mieleen.

29751197_10211480187617143_1600372481_n.

Raitaa kyllä tuli näppärästi, eikä päätellä tarvinnut

DSC07888.jpg

Kuvastakin tuli vähän ylivalottunut. Mutta jotenkin tuo valkoinen "likastuu" noiden muiden värien joukossa. Mutta siis työsukaksi nämä olikin menossa eikä mitään hienoa tilattu. Ei ehkä ihan kiire ollut saada jalkaan, kun vielä odottavat noutajaansa. On ne siirtynyt metrin lähemmäs ulko-ovea jo...

DSC07886.jpg

7 veikan (ainakin) vuoden takaisia raitalankoja molemmat. Ihan just hyvin sai kulumaan koko kerän yksiin sukkiin.

maanantai, 26. helmikuu 2018

Kettukarkit ja muut herkut

Oon aika hidas lämpenee millekään muotivillityksille, joten kun kaikki neuloo jotain samaa ja some on pullollaan tietyntyyppistä sukkaa tai lapasta tai muuta härpäkettä,  niin mä vasta sulattelen ja palaan asiaan myöhemmin. Silloin saankin melkein yksikseen nauttia taitavuuden huomiosta, hahah.

Tällä kertaa tartuin siis toiveisiin Fazerin herkuista. Fazerilta olen saanut jopa aikanaan lisenssin näiden tuotteiden neulomiseen. Yksi harva yritys, joka näkee mainosarvon tässäkin muodossa.

Valmista ohjettahan näihin ei mistään löydy. Kardemumman talon kuvan perusteella lähdin toteuttamaan omaa aikaansaannostani. En ole juuri koskaan tykännyt kirjoneuleen neulomisesta, joten harvemmin sellaisia malleja tullut tehtyä missään muodossa. Kirjoneuleissa on aina ihan hirveä päätteleminenkin

Tällaisen kasan tekemiseen meni pari tuntia. Ja tämä onkin sukantekijän ikävin työvaihe. En ole koskaan kuullut kenenkään nauttivan päättelemisestä. Monet valmiit neulomukset saattaa odottaa päättelyä kuukausi tolkulla.

DSC07833.jpg

Mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen. Kettukarkkeja kävin ihan varta vasten hakemassa kuvausrekvisiitaksi, mutta enpä niitä sitten muistanut, kun kiireessä kuvia napsin. Saa kettukarkit mennä parempiin suihin. Eivät ole kyllä meidän perheen lemppareita, mutta paremman puutteessa varmaan uppoavat nekin ;-)

DSC07836.jpg

Edellisessä postauksessa jo vähän fiilistelinkin, että olipa kiva neuloa mustaa aurinkorannikolla.

DSC07823.jpg

Ja tällainen setti siellä talvilomalla syntyi. Setti isoja ja pieniä salmiakkisukkia.

DSC07841.jpg

Näitä katsellessa vähän niin kuin alkaisi tekee mieli karkkia. Kivan näköiset, eikä kävele vastaan joka kadun kulmassa. Koko setti lähti yhden onnellisen perheen varpaita lämmittämään.

DSC07840.jpg

keskiviikko, 21. helmikuu 2018

Jäätävän kaunista ja lämpimiä muistoja

Tänä aamuna oli työmatkalla niin jäätävää ja kaunista eli jäätävän kaunista. Auton mittari näytti aamukahdeksan jälkeen kirpakkaa -22 astetta. Tiedätkö sen tunteen, kun hengität nenän kautta raikasta pakkasilmaa ja nenäkarvat tuntuu jäätyvän pystyyn. Minä tiedän. Siis aivan liian jäätävää oli tämä aamu meikäläisen kropalle. Mutta oli niin kaunista. Savu leijaili ihan matalalla, aurinko nousi juuri, kirkas sää. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun miettii, että kunnon kamera voisi olla aina mukana ja pitäisi pysähtyä, kun tulee pysäyttävä fiilis. No eipä ollut kameraa eikä ollut aikaa pysähtyä fiilistelemään (aamuisin jokainen minuutti on arvokas ja kortilla :-D ), joten oli pakko napata vauhdissa kuva kämäsen Samsungin kanssa.

20180221_180934.jpg

Mutta siis koska oli aiva liian kylmää mulle, niin ihan pakko verestää muistoja muutaman viikon takaa. Noin kuukausi sitten käytiin hakemassa vähän vauhtia ja fiilistä ja lämpimiä ajatuksia kevääseen. Kohteena oli Fuerteventuran Jandia. Muutama eka päivä tuuli niin hurjasti, että tukka meinasi lähteä. Vähän jo ehtii ihmetellä, että mihin hittoon me ollaan tultu. Villasukat tuli todella tarpeeseen altaan reunalla.

.IMG_0168.jpg

Onneksi se oli vaan alkukankeutta. Loppulomasta tarkeni jo vähän paremmin ja palaamiseltakaan ei voinut välttyä suojausyrityksistä huolimatta.

DSC07783.jpg

Rantaa ja auringonpaistetta oli kilometritolkulla. Laskuveden aikaan sai leppoisasti löntystellä rantahiekassa. Jos iltapäivällä halusi tulla samaa reittiä takaisin, joutuikin patikoimaan aikalailla kivikossaDSC07730.jpg

20180120_102005.jpg

DSC07751.jpg

DSC07643.jpg

Meri oli aika sinistä. En nähnyt yhtenäkään päivänä kyllä ketään uimassa meressä

DSC07646.jpg

Joku oli vääntänyt vähän taidetta rantahiekkaan

20180121_141834.jpg

Olisi luullut tämän paikan olevan surffareiden suosiossa, mutta eipä niitäkään juuri näkynyt. Meren voima oli mahtavaa ja sitä saattoi tuijottaa tovin jos toisenkin

DSC07737.jpg

DSC07732.jpg

DSC07746.jpg

Paljon vihreyttä ei saarella näkynyt. Mutta Fuerteventurahan onkin tunnettu aloe tarhoista, jotka eivät juuri vettä tarvitse. Aloen kasveja ja lehtiä oli tietty myynnissä kaupoissakin. Ikeasta saa kuulemma paremman näköisiä ihan muutamalla eurolla. Kasvin muistan kyllä omasta lapsuudestakin, kun meidän ikkunalaudalla kasvoi sellainen. Auringonpolttamiin taitettiin aina aloen lehti ja siveltiin mahlaa palaneelle alueelle niin parani nopeammin ja helpotti kipua. Nyt ei kuitenkaan lähtenyt kasvi kotiin, koska olen onnistunut vuosien varrella tappamaan ihan kaikki mun viherkukkaset.

DSC07654.jpg

Kukkapenkitkään eivät olleet kovin reheviä. Sadetta ei Fuerteventuralla juuri nähdä, joten kukkapenkeissä lähinnä kuivuutta sietäviä istutuksia

DSC07691.jpg

DSC07662.jpg

Jotkut ottivat loman ihan liian tosissaan. Meilläkin saattoi olla suunnitelma kokeilla jotain rauhallisempaa liikuntaa, kuten pilatesta tai joogaa, mutta valitettavasti suunnitelmaksi se jäikinDSC07655.jpg

Koko loma oikeastaan otettiin tosi rennosti ja nautittiin. Patikoimaankin olisi päässyt suoraan takapihalta, mutta hengästyi jo pelkästä ajatuksesta.

DSC07668.jpg

DSC07677.jpg

Kissoista pidettiin hyvää huolta. Heille oli omat varjoisat majat ja juomapaikat

DSC07672.jpg

Hotellin aulatilat olivat kuin suoraan rakkausromaanista

DSC07704.jpg

Hedelmät oli tarjolla tyylikkäästi. Aivan ihanat kaapin vetimet.

DSC07705.jpg

DSC07685.jpg

Jano ei päässyt yllättämään missään vaiheessa. Pepsi Maxia oli nihkeästi tarjolla, joten lähes koko reissun joutui tyytymään Zero Colaan. Vahvempaa ei pää kestänyt

DSC07780.jpg

Kivikoissa ja risukoissa oli vipinää. Rohkeita otuksia

DSC07771.jpg

Ja meikäläinenhän ei lähde yhtään mihinkään ilman kässäprojektia. Ei näkynyt kohtalotovereita koneessa eikä kohteessa vaikka neulominen on aivan mainiota ajanvietettä. Reissun aikana tuli valmiiksi yhdet isot ja yhdet pienet salmiakkisukat. Niistä oma postaus jossain vaiheessa. Oli muuten aika ihana neuloa mustaa, kun oli valoisaa. Kotosuomessa olisi saanut tikuttaa samaa projektia silmät ristissä.

DSC07823.jpg

Olipa ihana taas verestää muistoja tämän postauksen parissa. Ei tunnu enää yhtään niin kylmältä. Ensi kuun jälkeen onkin jo huhtikuu ja siitä on enää kivenheitto kesään ja kesälomiin. Ja sitten taas joulua kohti.

maanantai, 19. helmikuu 2018

Tyylikkäästi harmaissa

Sain tilauksen tehdä villasukat lahjaksi eläkkeelle jäämisen johdosta. Aikalailla vapaat kädet sain kaiken suhteen.Silloin toteutus voi olla toisinaan melko haastavaa. Sankaria yhtään tuntematta, syntyi visio hillityn tyylikkäistä pitsivillasukista. Sopii varmaan ihan jokaisen makuun ja ovat monikäyttöisiä - arki- tai pyhäsukiksi.

Ei millään tahtonut löytyä itseäni tyydyttävää riittävän tyylikkästä mallia tilanteen arvokkuus huomioiden. Mutta monen päivän tai jopa viikon etsintöjen tuloksena kunniatehtävän sai tyylikäs pitsimalli Novitan sukkalehdestä, jossa se oli polvisukkaversiona. Meikäläisellä ei onneksi ole juuri ongelmaa ohjeiden muokkauksen kanssa, joten niinpä lähti puikoille viielänharmaata Maijaa. Ja lopputulos oli taatusti tyylikäs

DSC07333.jpg

 

DSC07332.jpg

 

DSC07326.jpg

Lämpimän lahjan sai päivänsankari ja oli ollut tyytyväinen

Lankansa siis Lankamaailman Maija, joita 2,5 tikuilla kului himpun vajaa 3 kerää eli 121 g.

Tänään muuten juuri juteltiin töissä eläkkeelle jäämisestä. Joillain oli siihen 5 vuotta ja joillain 10. Mutta MULLA oli 30. Pikkasen epätoivoinen tilanne, mutta... täytyy tätä piinaavan pitkää arkea tasapainottaa sitten vaikka kaikenmaailman villasukilla. Lisää sukkapostauksia siis luvassa jatkossakin ;-)