Tänä aamuna oli työmatkalla niin jäätävää ja kaunista eli jäätävän kaunista. Auton mittari näytti aamukahdeksan jälkeen kirpakkaa -22 astetta. Tiedätkö sen tunteen, kun hengität nenän kautta raikasta pakkasilmaa ja nenäkarvat tuntuu jäätyvän pystyyn. Minä tiedän. Siis aivan liian jäätävää oli tämä aamu meikäläisen kropalle. Mutta oli niin kaunista. Savu leijaili ihan matalalla, aurinko nousi juuri, kirkas sää. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun miettii, että kunnon kamera voisi olla aina mukana ja pitäisi pysähtyä, kun tulee pysäyttävä fiilis. No eipä ollut kameraa eikä ollut aikaa pysähtyä fiilistelemään (aamuisin jokainen minuutti on arvokas ja kortilla :-D ), joten oli pakko napata vauhdissa kuva kämäsen Samsungin kanssa.
Mutta siis koska oli aiva liian kylmää mulle, niin ihan pakko verestää muistoja muutaman viikon takaa. Noin kuukausi sitten käytiin hakemassa vähän vauhtia ja fiilistä ja lämpimiä ajatuksia kevääseen. Kohteena oli Fuerteventuran Jandia. Muutama eka päivä tuuli niin hurjasti, että tukka meinasi lähteä. Vähän jo ehtii ihmetellä, että mihin hittoon me ollaan tultu. Villasukat tuli todella tarpeeseen altaan reunalla.
.
Onneksi se oli vaan alkukankeutta. Loppulomasta tarkeni jo vähän paremmin ja palaamiseltakaan ei voinut välttyä suojausyrityksistä huolimatta.
Rantaa ja auringonpaistetta oli kilometritolkulla. Laskuveden aikaan sai leppoisasti löntystellä rantahiekassa. Jos iltapäivällä halusi tulla samaa reittiä takaisin, joutuikin patikoimaan aikalailla kivikossa
Meri oli aika sinistä. En nähnyt yhtenäkään päivänä kyllä ketään uimassa meressä
Joku oli vääntänyt vähän taidetta rantahiekkaan
Olisi luullut tämän paikan olevan surffareiden suosiossa, mutta eipä niitäkään juuri näkynyt. Meren voima oli mahtavaa ja sitä saattoi tuijottaa tovin jos toisenkin
Paljon vihreyttä ei saarella näkynyt. Mutta Fuerteventurahan onkin tunnettu aloe tarhoista, jotka eivät juuri vettä tarvitse. Aloen kasveja ja lehtiä oli tietty myynnissä kaupoissakin. Ikeasta saa kuulemma paremman näköisiä ihan muutamalla eurolla. Kasvin muistan kyllä omasta lapsuudestakin, kun meidän ikkunalaudalla kasvoi sellainen. Auringonpolttamiin taitettiin aina aloen lehti ja siveltiin mahlaa palaneelle alueelle niin parani nopeammin ja helpotti kipua. Nyt ei kuitenkaan lähtenyt kasvi kotiin, koska olen onnistunut vuosien varrella tappamaan ihan kaikki mun viherkukkaset.
Kukkapenkitkään eivät olleet kovin reheviä. Sadetta ei Fuerteventuralla juuri nähdä, joten kukkapenkeissä lähinnä kuivuutta sietäviä istutuksia
Jotkut ottivat loman ihan liian tosissaan. Meilläkin saattoi olla suunnitelma kokeilla jotain rauhallisempaa liikuntaa, kuten pilatesta tai joogaa, mutta valitettavasti suunnitelmaksi se jäikin
Koko loma oikeastaan otettiin tosi rennosti ja nautittiin. Patikoimaankin olisi päässyt suoraan takapihalta, mutta hengästyi jo pelkästä ajatuksesta.
Kissoista pidettiin hyvää huolta. Heille oli omat varjoisat majat ja juomapaikat
Hotellin aulatilat olivat kuin suoraan rakkausromaanista
Hedelmät oli tarjolla tyylikkäästi. Aivan ihanat kaapin vetimet.
Jano ei päässyt yllättämään missään vaiheessa. Pepsi Maxia oli nihkeästi tarjolla, joten lähes koko reissun joutui tyytymään Zero Colaan. Vahvempaa ei pää kestänyt
Kivikoissa ja risukoissa oli vipinää. Rohkeita otuksia
Ja meikäläinenhän ei lähde yhtään mihinkään ilman kässäprojektia. Ei näkynyt kohtalotovereita koneessa eikä kohteessa vaikka neulominen on aivan mainiota ajanvietettä. Reissun aikana tuli valmiiksi yhdet isot ja yhdet pienet salmiakkisukat. Niistä oma postaus jossain vaiheessa. Oli muuten aika ihana neuloa mustaa, kun oli valoisaa. Kotosuomessa olisi saanut tikuttaa samaa projektia silmät ristissä.
Olipa ihana taas verestää muistoja tämän postauksen parissa. Ei tunnu enää yhtään niin kylmältä. Ensi kuun jälkeen onkin jo huhtikuu ja siitä on enää kivenheitto kesään ja kesälomiin. Ja sitten taas joulua kohti.
Kommentit