Tiedäthän tuolien jalkojen alle laitettavat huopapalaset, jotta tuolin siirtäminen sujuu melko äänettömästi? Ne jotka kestää muutaman kuukauden ja saat taas aamu-unisena herätä siihen, kun joku touhuaa keittiössä. Huopapala sinänsä kestäisi kauemmin, mutta liimapinta ei kestä. Itse olen kokeillut liimata näitä kiinni myös pikaliimalla. Ei ollut merkittävästi apua. Pitkään olen miettinyt myös, jos ne vaikka nitoisi kiinni. Mieheni osti minulle jostain työkalukaupasta jo järeän niittipyssynkin sitä varten. Seuraavassa lauseessa kyllä totesi, että sitten ne niitit naarmuttaa lattian pintaa. Kun nyt lähes kaikki keinot on kokeiltu, päätin vielä yrittää. Neuloa tuolille omat villasukat. Urakka on mittava, koska meillä on 8 keittiön tuolia, eli se tekee 32 sukkaa. Lisäksi niiden olisi sitten todellakin syytä kestää, etten urakoi turhaan. Perinteinen villalanka on ehkä turhan ohutta tähän kulutukseen, joten päädyin ontelokuteeseen. Kerran torilla pyöriessäni, ostin mattokauppiaalta siihen sopivaksi kuvittelemani kuteen. Kun kysyin myyjältä, mikähän koukku tähän mahtaisi olla hyvä, hän kertoi ehkä nro 3 olevan sopiva. Siinä hetkessä tiesin, että tämä rouva ei kyllä tee käsitöitä.
Jos ikinä milloinkaan ajattelet, että teenpä suoraan tästä vyyhdiltä, lopeta heti. Vyyhti näyttää siistiltä ja kun asettelet sen nätisti sohvalle, niin näyttää siltä, että hyvinhän tämä tästä. Joo, niinpä...
Säästäksesi omia hermojasi ja varmistaksesi työn valmistumisen, aloita siitä, että kerit vyydin rullalle. Usko mua, tämä homma palkitsee kyllä matkan varrella. Samalla tulee tehtyä päivän hyötyliikunnatkin. Käsillä tulee tehtyä suuria liikkeitä ympäri tuolin selkänojaa keskivartalo tiukkana välillä polvistuen purkaamaan sotkua ja hetken päästä taas ylös, kun polvet ei kestä. Ja hartiat kiittää huomenna. Jos olet perheellinen, olisi ehkä ihan hyvä muun perheen poistua tämän session ajaksi. Muutama kirosana saattaa päästä, kun hikipäässä toistat itsellesi "tämä helpottaa, tämä helpottaa..." Vielä yksi varoituksen sana. Vältä pujottelemasta kerimääsi kerää, jos vain mahdollista. Muuten saat pujotella loppuun asti. Ja tuollainen pään kokoinen pallero ei ole ihan helppoa ja kevyttä pujotettavaa.
Aaaaah, mutta nyt se on valmis.En nyt sano, että tämäkään on mikä kevyin pyörittää, mutta työn valmistumisen kannalta melko ehdoton. Tai ainakin pääsi alkuun, kunnes tuli taas vastoinkäymisiä. Muovikoukku poikki. Tuo on pahinta, mitä voi tapahtua, kun innoissasi olet aloittanut jotain uutta ja haluat nähdä tuloksia. Mutta ehheei... Ettei vaan liian nopsasti pääsisi nauttimaan työn tuloksista.
Ei kun uutta koukkua hakemaan. Onneksi melko läheltä löytyy erikoisliike, josta kävin hakemassa kunnon metalliset koukut. Varmuuden vuoksi kaksi. Jos vaikka toinen pettää.
Aika nykertämistä oli, mutta nyt on osa tuoleista sukitettu. Ne eniten käytössä olevat. Loput sitten joskus ;-)
Näyttää ja tuntuu näppärältä. Kuukauden päivät olleet nyt käytössä ja ai että kun liukuu hiljaa ja kevyesti. Ja sitten kun likaantuu niin pyykkikoneen kautta taas käyttöön. Villakoiratkin ihmettelee, että mitä hemmettiä, tässä huushollissa on tuoleillakin villasukat :-)
Kommentit