Vai onko...? Pientä itsekehua luvassa. Kukapa sitä kissan häntää nostaisi, jollei kissa itse ;-)

 Nyt iski taas leipomisinto. Syksyn kunniaksi omenapiirakkaa. Voi leipoa hyvällä omallatunnolla, kun vie aikaansaannokset töihin. Saa itse maistaa ja muillekin hyvän mielen, eikä tarvitse itse syödä kaikkea. Niin vaan paras omenapiirakka on ihan perus ja inspiraation tähän puuhaan sain lokakuun Yhteishyvän ruokaliitteestä.

DSC05600%20%28640x480%29.jpg

Ei ehkä maailman kaunein, mutta todella hyvän makuinen ja mehevä. Täytyypi laitta resepti talteen, joka siis löytyy viimeisimmästä Yhteishyvästä

Leivoin myös toisen version omenapiirakasta, gluteenittomana. Ei ihan ominta aluetta, mutta kokeilemisen arvoinen

DSC05598%20%28640x480%29.jpg

Gluteenittoman leipominen on ihan oma taiteen laji. Ihan vaan siitäkin syystä, ettei vahingossakaan mistään joukkoon joutuisi gluteenia. Kaikki kipot, välineet, työtasot yms ensin steriiliksi ja sitten hommiin. Eikä sitten muuta tehdä samaan aikaan. Hiukan kyllä ihmettelin, kun kaupassa gluteenittomat jauhot oli sulassa sovussa samassa hyllyssä normijauhojen kanssa. Mutta ei kai ne sitten siinä sekoitu, kun on pakkaukset ympärillä ja kaikki...

Ihan hyvä tämäkin oli. Resptin kuuklailin netistä

Mitä jos google joskus kaatuisi ihan totaalisesti, eikä pystyisi enää googlailee, mitä Googlelle on tapahtunut? Siinäpä kysymys.

Torstaina töistä kotiin tullessani, lapseni oli innostunut leipomaan muffinseja. Ei ole omena puusta kauas pudonnut vai miten se menikään. Perheemme miepuoliset eivät innostu tällaisista erikoisleivonnaisista, joten näistäkin suurin osa lähti työpaikalleni ilahduttamaan työkavereita.

DSC05606%20%28640x480%29.jpg