Vai onko? Miksei jatkettaisi vanhoilla hyvillä? Päivi Sahi-Aura kirjoitti mielestäni osuvasti Facebook päivityksessään: "Siin se tuli, uusi vuosi. Poks poks. Harder, better, faster, stronger! Tai äh, ei jaksa. Mennään samoilla." Hymyilytti, kun luin hänen kirjoituksensa. Ihan oikeasti. Miksi meidän täytyy joka vuosi olla enemmän, parempia,suurempia, kovempia ja saada enemmän? Facen päivityksissä joku toivotti rakkautta ja rauhaa, joku kiitteli ihanista ystävistä ja moni vaan toivotti hyvää uutta vuotta. Mieheni kanssa tuli puheeksi, että ennen vanhaan puhelin paukkui tekstareita puolen yö tuntumassa. Ei enää. Miehelleni tuli nyt tasan yksi tekstari, mutta mä pistin hiukan paremmaksi. Tasan 0!!! Kai tuo sosiaalinen media siis palvelee tuota tekstarin tarkoitustakin. Pakko uskoa näin.

Näinhän siinä kävi, että kun loppuvuonna taas arki koitti vuoden löysäilyn jälkeen niin postaukset jäi aika vähiin. Yhteensä kuitenkin 53 postausta. Jokaiselle viikolle yksi. Eniten koko pienen blogihistoriani aikana. Täytyy yrittää pitää yllä sama vauhti tänäkin vuonna. Näperrettyä on tullut yhtä sun toista ja postauksia niistä on luvassa vielä. Lupaan yrittää päivittää blogia myös kaiken kiireen keskellä, nyt kun tähän uuteen arkeen on taas jotenkin tottunut. Uuden vuoden kunniaksi on ihan pakko julkistaa vielä muutamia joulujuttuja.

Joulu oli ja meni. Missä joulufiilis? Viimeiseen asti tuli aherrettu joulukorttien parissa. Viimeiset joulukortit valmistuivat 2,5 päivää ennen jouluaattoa ja lähtivät jakeluun ihan by myself. Onneksi matka ei ollut pitkä. Naapurit saivat viimeisenä, muttei toki yhtään vähäisimpinä, joulutoivotukset. Ja tänä vuonna naapuruston joulutervehdykset näytti tältä

DSC04082%20%28640x443%29-normal.jpg

Muutama harjoittelumalli tuli tehtyä aikaisemmin. Mutta kyllä tuo yksinkertaisuus on aika kaunista.

DSC04004%20%28640x480%29-normal.jpg

Tästäkin tuli aika suloinen melko pienellä vaivalla. Kohokuviointitasku, Distress Inkiä reunoille, kimalle liimaa palloihin ja muutama ääriviivatarra. Jotta pienellä vaivalla saa helposti kaunista, täytyy välineet olla kunnossa. Kyllä tämä askartelu aikamoista välineurheilua onkin

DSC04005%20%28480x640%29-normal.jpg

Epätoivoisena sitä joskus miettii, että voisi lähettää välillä Tiimarin korttejakin niin pääsisi PAAALJON helpommalla. Mutta kun ei pysty eikä kehtaa enää :-D Ensi joulun joulukortit olen ajatellut urakoida hyvissä ajoin, siis jo nyt tammikuussa. Sama ajatus ollut mielessä jo muutamana vuonna. Katsotaan miten käy!

Talvesta ei siis ole vielä tietoakaan. Uudenvuodenyönä lämpömittari näytti kivat viisi astetta. Plussaa! Ei se mua haittaa. En tykkää kylmästä. Mutta tää pimeys... ja jatkuva vesisade... Edes pieni lumikerros auttaisi valaisemaan tätä kaamosta. Uudenvuodenpäivänä (tai no oli ne jo joulunakin, mutten saanut kuvattua) bongattu pajunkissoja pihan perältä. Ei taida olla ihan tavanomainen näky tähän aikaan vuodesta

DSC04115%20%28480x640%29-normal.jpg

Vuosi uusi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta,
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan....
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan.