Kesällä jäi taas yksi työkaveri eläkkeelle. Siis oikeasti taas. Tuntuu, että pienestä porukasta jää vuosittain joku pois. Jonain vuonna useampikin. Tilalle ei tietenkään uusia tule, kun maailmanmeno muuttuu jatkuvasti digimmäksi. Mutta ei takerruta tähän. Sain kunnian tehdä hänelle kortin tämän ihanan tapahtuman johdosta. Kortti on aina helpompi tehdä, kun tuntee ihmisen. Silloin korttiin voi lisätä jotain yksilöllistä.

DSC07226%20%281%29.jpg

Mielestäni tästä tuli aika saajan näköinen.

Kateellisena joutuu katsomaan vierestä, kun toiset pääsee vapaalle. Itsekin haaveilen eläköitymisestä. Nauttisin pitkistä aamuista, riittävästä ajasta, jolloin voin tehdä, mitä haluan (kokkailun ja siivoilun lisäksi), ulkoilusta, kiireettömyydestä, matkustelusta jne, jne. Kerran olen päässyt vuoden ajan kokeilemaan, miltä tällainen tuntuu. Olin silloin vuorotteluvapaalla. Ja se oli kertakaikkisen ihanaa. Työuraa olisi vielä kuitenkin edessä lähes ikäni verran. Anoppini on jäänyt eläkkeelle joitain vuosia sitten ja hän kerran sanoi, ettei ymmärrä, miksi ihmiset odottaa eläkkeelle jäämistä. Hänen mielestä siinä ei ollut mitään ihanaa. Onneksi kukin saa tykätä, mistä haluaa.

Mukavaa alkanutta työviikkosta! Eiköhän tämä taas tästä...