Tuli poikettua viikonloppuna keväisessä Tallinnassa. Työasioita samalla (taisi olla mun eka ulkomaankomennus ikinä), joten ei ollut koko aikaa mahdollista käyttää kiertelyyn. Herätys oli aamulla jo klo 2.45 (josta puoli tuntia varattu torkutukseen). Aikoihin en ole siihen aikaan ollut edes vielä nukkumassa, mutta nyt tsemppasin ja ehtisin jopa 3 tuntia nukkua. Bussilla Helsinkiin. Ei ollut kyllä bussikuskikaan parhaimmillaan siihen aikaan aamusta. Ei löytynyt paljon iloista mieltä häneltä. Laivalla olo oli sen mukainen, että unet on jäänyt vähiin. Miksei nykylaivoissa ole sellaisia kunnon penkkejä (tai muutenkaan riittävästi tuoleja), missä voisi torkkua? Perillä oltiin jo aamuvarhain, klo 9.30. Siitä reipasta kävelyä hotellille. Ja seuraavaksi ensimmäinen suunnitelma, lankakauppa. Suomalaisten neuleharrastajien suosiossa oleva Karnaluks oli pakko kokea, kun ennen ei ole tullut käytyä. Hyvin se löytyi (K.A. Hemanni 1, kulman takana jälkimmäinen ovi). Mutta oli sinne pidempi matka, mitä kuvittelin. Mikäs siellä oli kävellä aurinkoisessa kelissä. Hiki vaan tuli. Oli se elämys. Hyllyvälit oli niin ahtaita, että juuri mahtui sinne väliin. Varsinaista tarvetta langoille ei ollut, mutta onhan tuollaisessa kaupassa aina pakko käydä. Enkä tiedä, että oliko ne erityisen halpojakaan. Tällaiset ostokset tein

DSC03120%20%28640x514%29-normal.jpg

Vähän sukkalankaa ja muutamat puuvillaset kesäsukkiin. Ja jotenkin ihastuin noihin keskellä oleviin pyöreisiin. Ihan sikakalliita, mutta niin kauniita. 50 g = 400 m. En vielä tiedä, mitä niistä tulee vai tuleeko mitään. Mutta hyväähän se on lankaa olla kaapissa ;-) Ja sitten oli pakko ostaa parit pitkät pyöröt. Aion opetella neulomaan kaksi sukkaa samaan aikaan. 80 euroa maksoi tämä keikka. Tyttäreni lohdutti: "Mitä väliä, kun et kovin usein täällä käy" Eipä ollut väliä, rahaa paloi muutenkin :-)

Paluumatkalla poikettiin Keskturg´ille (Keskustorille). Tänne ei turistit juuri eksy. Paikallisten ostospaikka. Oli pakko ostaa hervottoman kokoisia (ei Suomessa ole ikinä noin isoja) (Espanjalaisia) mansikoita. Olisi pitänyt ottaa kuva, mutta tuo kameramies oli vähän laiska. Kilo oli vain 2 euroa. Syötiin samantien (pesemättä :-o) ja hyviä olivat ja vatsanpuruilta vältyttiin. Miksei Suomessa voisi olla näitä? Olisivat niin mahtavia kevään kakkuihin.

Torin kautta askartelukauppaan. Ja tämä oli oikeasti askartelukauppa. Galerii Mix, Tartu mnt 7. Melkein keskustassa. Hirveästi Timpan kokokuviointitaskuja, erilaisia leikkureita, papereita yksittäin ja lehtiöinä, muutamia stanssejakin. Leimoja ei ollut paljon. En sanoisi kovin edulliseksi, mutta varmaan euron pari halvempia kuin Suomessa. Big Shot oli 85 e. Nämä lähtivät mukaan

DSC03122%20%28640x480%29-normal.jpg

Paperitkin sain suorana kuljetettua kotiin asti. Tämä setti maksoi n. 40 e.

Ja sitten oli ihan pakko päästä Rocca al Maren kauppakeskukseen, kun vuosi sitten tein sieltä hyviä askartelu ja lankaostoksia. Olin kuullut, että julkisen liikenteen maksukäytännöt olivat muuttuneet sitten viime vuoden. Aikaisemmin ostettiin lippu kuljettajalta tai kipsalta. Nyt, jos haluaa ostaa etukäteen lipun, pitää ostaa "älykortti", joka maksaa 2 euroa ja siihen ladataan rahaa. Kortilla lipun hinta on 1,20 e, suoraan kuljettajaltakin saa edelleen ostettua 1,60 e hintaan. Jostain syystä ostin tuon älykortin. Ei sitä koskaan tiedä, milloin sitä tarvii. R-kipsan myyjältä kysyin käyttöohjeet, ettei tarvi sitten ihan H. Moilasena olla, kun tilanne päällä. Ohjeet kuulostivat helpolta, mutta käytäntö ei mennyt ihan niin. Kaubamajan vierestä hypättiin nro 6 trollibussiin, joka kulki 7 minuutin välein. Ei siis haittaa vaikka missaisi edellisen. Lipun lukulaitteita oli bussissa useita (jokaisen sisäänkäynnin vieressä). Kokeneen näköisenä heilautin korttiani ja piti painaa nuolesta, kun haluaa ostaa kerralla kaksi lippua. En tiedä, mikä meni vikaan, mutta kahdelle hengelle sain ostettua kolme lippua. Siinä se hurja säästö irtolippuun nähden hupeni ennen kuin silmiä ehdin räpsäyttää. Kun kyse on virtuaalilipusta, ei ollutkaan käytössä sellaista kuin "ei kun..." -nappia. Nautittiin matkasta siis koko rahan edestä. Bussi kaahaili kauppakeskukseen 17 minuutissa. Sydän pamppaillen odotin ihania ostospaikkoja. Ensin suoraan sinne askartelukauppaan nimeltään Kunst & Hobi, toisessa kerroksessa. Jouduin pettymään. Ei siellä ollut paljon mitään. Nämä ostokset lähti mukaan alle kympillä.

DSC03123%20%28640x356%29-normal.jpg

 Ja oikeastaan muuta ei sitten koko kauppakeskuksesta ostettukaan. Lankakauppaakaan ei enää ollut. Halpa reissu, verrattuna noihin edellisiin. Kenkä- ja laukkukaupoissakin tuli käytyä, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Hiukan oikein nolotti, kun tällainen reissu tehtiin julkisilla ja ylimääräisellä lipulla ja mitään ei löytynyt. Oli pakko ottaa time out ja käydä kupposella

viro%20ja%20jotaan%20183%20%28480x640%29 viro%20ja%20jotaan%20181%20%28480x640%29

Jäätelöä kahvin kanssa (viimeksi "nautin" sellaisen Kanarialla ja se oli pahaa, kun en tajunnut, että kahvikin oli kylmä, mutta tässä versiossa kahvi oli lämmintä ja hyvää). Ja moccacinon tapainen (kahvia, suklaakastiketta ja vaahdotettua maitoa). Jälkimmäisen mukana kun tilasi jotain hyvää niin kahvi maksoi vain euron (ilman torttua 4 e, siis kalliimpi kuin Suomessa). Muistaakseni listalla luki suklaakakkupala ja tällainen tuotiin

viro%20ja%20jotaan%20185%20%28640x480%29

Ei tuo suklaakakku niin erikoista ollut, mutta tuo jäätelö. Mmmmm.... Italialaista vaniljajäätelöä. Todella hyvää!

Takaisin Rocca al Maresta mentiin ilmaisturistibussilla, kun se sattui menemään sopivaan aikaan. Ei tarvinnut sitten taas ostaa kolmea lippua kahdelle henkilölle. Ehkä olisin ollut viisaampi toisella kerralla ja heilautellut korttia 2 kertaa eli ostanut 2x1 lippua. Parhaat ostokset tehtiin seuraavana päivänä Merekeskuksesta. Sinne sai häviämään kaikki käteiset ja lisääkin jouduttiin hakemaan.

Kun oli shoppailusta ihan puhki. Piti mennä hoitelee työasioita. Se oi jännittävää, kun aikaisempaa kokemusta tällaisesta ei ole, mutta kohtalaisen kunnialla kai selvisin. Taputuksia tuli ainakin useasti.

Pitkän päivän päätteeksi oli taas nälkä. Lähimpään ruokapaikkaan (hotellin ulkopuolelle) vei tiemme. Palvelu oli hidasta, mutta ruoka ihan ok. Oli pakko ottaa alkupalatkin, kun kokemuksesta tiesin, ettei pääannos ole hirmu iso, etenkin jos on kauhea nälkä. Alkupalaksi siis salaattia ja pääruuaksi pihviä

viro%20ja%20jotaan%20177%20%28640x480%29

Ja oli todella hyvää. Vaikka maksoi saman verran kuin Suomessa esim. Rosson tusinapihvi, niin hyvästä ruuasta maksaa ilomielin.

Seuraava päivä mentiin roskaruualla. Laivan ruoka on mitä on ja hinta-laatu suhde ei mielestäni ihan kohtaa. Joten ajateltiin syödä ennen laivaan menoa, jos suinkin ehditään. Ja ehdittiinhän me. Ruokapaikka samassa talossa, kuin illalla, mutta toisessa päässä. Tämän annoksen nimi oli Klubivoileipä. Kuvittelin saavani kerrosleivän, vähän niin kuin hampparin näköisen. Mutta tällainen kannettiin eteen

viro%20ja%20jotaan%20187%20%28640x480%29

Hyvää se silti oli ja ihan hervoton annos. Jäi puolet syömättä.

Oli kiva reissu. Tallinnassa oli jo melkein kesä. Lauantaina oli + 18 astetta ja porukat (enimmäkseen suomalaiset humalaiset) istuskeli terasseilla, jotkut jopa ilman paitaa. Vanhassa kupungissa ei ehtinyt käymään. Mutta asia korjaantuu varmaasti parin viikon päästä, kun uusi matka on jo varattu kavereiden kesken.