Muutaman kerran elämäni aikana olen yrittänyt osallistua erilaisiin haasteisiin. Melko huonoilla tuloksilla. Facebookissa on kiertänyt milloin mitäkin "päiväsi kuvin" tai "positiivisuushaastetta", jotka on ollut helppo toteuttaa. Mutta kun ollaankin oikein tosissaan, niin viimeistään kolmantena päivänä meikäläisen hymy hyytyy. Vuonna 2013 osallistuin kesäyön hullutus haasteeseen. Se oli mukava kokemus. Kässähaasteen ymmärtää vain toinen käsityöläinen.

Nyt bongasin muutaman päivän ennen vappua #neulekuvahaaste2018 instassa. Ensin ajattelin, että njäääh.... Mutta kun vappu koitti, niin kas vain, olinkin yhtäkkiä mukana. Laitahan myös instatilini seurantaan @_gailia_

Neulekuvahaasteena siis kaikessa yksinkertaisuudessaan on postata päivän aiheen mukainen neulekuva. Viikko nyt tätä haastetta takana ja edelleen mukana ollaan hyvällä meiningillä

Ekan päivän haaste: Minä ja neule. Kokonaisen yhden kuvan löysin itsestäni parin vuoden takaa ja laitoin sen kaiken kansan ihmeteltäväksi

2. Päivän agendana oli lanka. Olin juuri yksiä tilaussukkiani varten kaivellut lankavarastoistani oikein pirtsakoita lankoja ja tämä Regian Fluormania on kyllä kuin karkki. Voi sitä onnekasta tulevien sukkien omistajaa.

3.Päivä ja puikoilla nyt. Yleensä mulla on aina vain yksi työ menossa, jotta saisi joskus jotain valmiiksikin. (Ikuisesti) keskeneräiset on sitten ihan oma tarinansa. Tällä hetkellä siis puikoilla tulossa kirkkaanpunaiset Reaverse tennarisukat tilauksesta ja viime kesän uutuuslangasta Katia Bombaystä kevyttä kesäsukkaa itselle. Tilaussukat valmistuu kyllä, mutta katsotaan minä kesänä nuo kesäsukat on valmiina

4. Päivä - Silmukkamerkki. Vuosia käytin ihan langanpätkiä silmukan merkkeinä. Nyt olen kunnostautunut ammattilaissarjaan tässäkin asiassa. Muutama herkun näköinen silmukkamerkkikin mulla on, mutta käytännöllisimmäksi olen todennut nuo tylsän yksinkertaiset.

5. Päivä - käsinvärätty lanka. Jo haastetta etukäteen tutkiessani olin sitä mieltä, että tänä päivänä mulla ei ole mitään julkistettavaa. Olen kyllä himonnut noita käsinvärjättyä, mutta jotenkin arkikäyttöön tuntuu omaan budjettiin aika kalliilta. Yhden vyyhdin Louhittaren Luolan Väinämöistä ostin muutama vuosi sitten, kun lankakauppa ILO Yarn avasi ovet paikkakunnallamme. Vielä tämä ei ole päätynyt puikoille. Odottaa täydellistä ideaa <3

6. päivä - keskeneräinen. Ihan kauhean monta keskeneräistä multa ei kyllä taida löytyä. Tai no.... onhan niitä ikuisesti keskeneräisiä. Kuten tämä. Tämä oli KYH2013 9.6 päivän projekti. Kohta tulee 5-vuotis päivä ja edelleen keskeneräisenä. Melko vauhdillahan ensin tuli kaksi sukkaa kerralla varpaista varten, mutta sitten tökkäsi kantapäähän. Ei vaan ollut magicloop ehkä mulle tarkoitettu. Voi olla, että jonain päivänä nämä valmistuu. Tai sitten puran ne ja teen ihan normisti sukat, nyt kun ne on naftaliinista esiin kaivettu. Lopputuloksen esittelen taatusti tässä blogissani

7. Päivä - uusi tekniikka. Tänä aamuna vähän ennen kuutta koitin kuvailla päivän aihetta. Valoa oli liian vähän ja salamalla kuvat ei onnistuneet, joten vähän hämyinen kuva nyt tämän päivän aiheesta. Jo aikaisemmin viime kuussa päätin välityönä kettukarkkiähkyn jälkeen tehdä pari aivovapaata nopsaa projektia. Tiskirätit ovat käyneet vähiin, joten pari kappaletta lähti koukulle. En muista, että olisin koskaan virkannut yhtään isoäidinneliötä. Nyt olen. Eihän se erityisen viehättävä yksivärisenä ole, mutta tuo perussininen on palvellut tiskirättinä parhaiten. Virkkaus ei ole mitenkään uutta minulle, mutta tuo isoäidinneliö oli. Monta vuotta olen käyttänyt vain itse tehtyjä tiskirättejä, bambulangasta tehtyjä. Eivät haise ja ovat kivan imukykyisiä. Muutaman päivän jälkeen pyykkikoneeseen ja taas on käyttökelpoista

Sitten viime viikolla kävin yhtenä päivänä vuokraamassa paikallisesta lankakauppa Anjalinista vyyhdinpuut ja kerijälaitteen, jotta saisin mm. tuon Väinämöisen rullalle ja pari muutakin vyyhtiä neulottavaan malliin. Pystyin kävelemään kaupasta pois ilman ainuttakaan uutta lankakerää. Wau! Seuraavana päivänä en enää pystynyt samaan. Välineitä palauttaessani mukaan lähti jotain ihanan värikästä.

Näistä tulee takuuvarmasti kesäsukat ihan vaan mulle itselleni. Vielä en ole laittanut puikoille, kun on jo kaksi keskeneräistä tuloillaan.

Mutta, mutta.... En siis tippaakaan muistanut, että mähän olen lankalakossa. Ollut koko tän vuoden. Ostanut siis vain tilaustöihin tarvittavia lankoja, en yhtään mitään muuta. Kun lankalakkoa on jatkunut jo neljä kuukautta, ei käynyt enää pienessä mielessänikään, että on joku tilanne päällä. Näin minusta tuli lankalakkorikkuri, hahah...

Mutta tää on niin ihana, että se on kyllä rikkurina olemisen arvoinen. Ei siis parane mennä lähellekään lankakauppaa, koska kaikki lupaukset unohtuu samantien ja muisti pettää, että millaiset ne lankavarastot mulla ennestään olikaan.

Lakon kunniaksi on todettava, että tänä vuonna lankaa ostettu 838 grammaa ja kulutettu lähes puolet enemmän eli 1621 grammaa. Kyllä ne pikkuhiljaa hupenee.