Vähän kuin ihmeen kaupalla sain loihdittua tähän korttiin reippaasti värejä. Värivalintoihin saattoi vaikuttaa se, että kortti oli tehty pääsiäisen aikaan synttäreitä juhlivalle sankarille. 

Työpöydälle kerääntyy usein kukka poikineen ja tähän korttiin tuli laitettua niitä yksinäisiä hylättyjä. Kävin muutama vuosi sitten Jehkottaren Vellum -kurssin ja siinä kurssilla tuli tehtyä muutama vellum kukkanen, jotka nyt passasi aika hyvin tähän korttiin

Tällä kertaa testineulontavuorossa oli ensin panta ja sen jälkeen samaan settiin kuuluvat sormikkaat

Panta on muodikas solmupanta pienellä pitsitwistillä eli muurahaisenpolkua. Neulottu Vuonueen Wilhelmi -langasta 2,5 puikoilla. Panta on neulottu putkineuloksena eli on kaksinkertainen. Tummanruskea sävy passaa vähän joka vaatteen kanssa. Tylsintä tässä oli se, kun samaa mallia tikuttaa sen 50 senttiä. Vaikka neuloin pienillä puikoilla, yllättävän nopsasti eteni. Vielä ehtii käyttöön viileisiin aamuihin.

Sukka ja lapasohjetta ja mallia on vähän joka menoon. Yllättävän vähän näkyy neulottavan sormikkaita. Sen vuoksi oli kiva tarttua myös tähän koeneulontaan. Vaikka väri olikin tylsän ruskea, niin pitsi tekee sormikkaistakin astetta tyylikkäämmät. Sopii arkiseen tai vaikka vähän hienompaan menoon. Tumma väri on armollinen myös kevään kurakeleille. Sormista tuli ehkä hitusen liian pitkät, pari kierrosta vähemmän olisi riittänyt. On ainakin varaa hieman kutistua.

Näihin molempiin ohje löytyy Vuonueen verkkokaupasta. Ohjeen saan ilmaiseksi lankatilauksen mukana tai voit ostaa myös ilman lankoja.

Olen nyt ihan hirveästi tykästynyt Agiartin stansseihin, joilla nämä kukat ja pienet lehdet on tehty

Koska en olisi uskonut, että tällä työkaverilla on eläkeikä saavutettu (vaikka siis oikeasti oli) niin en kehdannut laittaa korttiin mitään eläkkeelle jäämis toivotuksia. Ne ei vaan sopineet tälle ikinuorelle. Toivotukset vapaaherrattarelle antavat asialle vähän eri ulottuvuuden.

Olen pitkään halunnut kokeilla kohopastaa. Muutaman kerran olenkin kokeillut - vähän epäonnistuneesti. Sain viime jouluna joulukortin, missä oli kivasti käytetty tätä pastaa ja tietenkin saajalta utelin, millä aineella hän oli tehnyt ja olihan sitä sitten itsellekin hankittava. Tähän kulmaan sitä sitten testailin ja tällä kertaa olin lopputulokseen kyllä tyytyväinen. Pasta oli 13@artsin acrylic modeling paste ja itse kotiutin tämä PiiaPaperilta, josta olen hankkinut myös tässä kortissa käytetyt kukka ja lehtistanssit

Vasta seuraavana päivänä kortin antamisesta huomasin tietsikan ruudulta, johon teksti oli jäänyt, että tulostamaani tekstiin oli tullut kirjoitusvirhe. Olkoot se nyt tämä kuuluisa käsityön leima ._. Sorry muille työkavereille, jotka tähän alle nimensä kirjoitti :D

Lankana käytin ihan perinteistä islantilaista villalankaa. Karhea kuin mikäkin :D, mutta ihan kiva neuloa. Isoilla puikoilla valmista pintaa syntyi joutuisasti.

Nämä kaarrokevillapaidat ovat siitä mukavia, että ne neulotaan yhtenä pötkönä, hihat toki erikseen ja pienet saumat tulee vain kainaloihin.

Kivasti se sieltä tuli silmukka kerralla.

Oman haasteensa projektiin toi se, että en tuntenut saajaa ollenkaan, enkä tiedä, minkä kokoinen kaveri on kyseessä. Tehty puhtaasti ohjeen senttimittojen mukaan. Ainakin itselleni istui hyvin.

Kuvausassari oli tällä kertaa vähän takakireä vaikka pari tuntia etukäteen varoitin, että kuvaussessiota olisi luvassa. Ja tietenkin oli ennakkovaroituksista huolimatta taas erinomaisen huono hetki raahautua pelikoneen vierestä äidin avuksi. Muutama räpsy (sarjana) saatiin talteen.

Niskaan tein muutaman ylimääräisen lyhennetyn kerroksen istuvuuden parantamiseksi.

Malli on siis Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli Neuloosiskojen Romola ja löytyy Ravelrystä ja taipui hyvin näin aloittelevalta puseronneulojaltakin aika hyvin. Valmista tuli 5 viikossa, kun tunti silloin, toinen tällöin tuli neulottua, eikä aina ehtinyt edes joka päivä. Oon kyllä niin ylpeä tästä aikaansaannoksestani.Ja näillä keleillä kyllä pitääkin olla jokaisella tallaajalla kunnon villapaita, kun ei se kevät sieltä meinaa tulla millään.

Viikko, jos toinenkin niiden parissa vierähti ja muutama hikikarpalokin ehti kertyä, mutta valmista tuli

HIFKistä en niin tiedä, mutta lapasista tuli kyllä hienot. Vielä ehtii käyttöön tälle keväälle. Lankana näissä Lankamaailman Oiva, jota saa muuten edelleen 150 g kerissä. Toki lapasiin riitti paljon vähemmän. En kyllä muistanut punnita, mutta arviolta vähän vajaa 100 g meni

Hifkin logo napattu pinterestistä ja on päälle silmukoitu

Kellot on korteissa ihania. Ihan liian usein tulee vaan mieleen, että ajatteleeko sitä kellon tikittävän ehtoota kohti, että onko soveliasta laittaa kelloa korttiin. Mutta tähänkin se vaan istui niin hyvin.

Just tässä kohdassakin on niin monta kerrosta päällekkäin, että oikein henkeä salpaa. Kaikki kuitenkin kauniisti limittäin ja lomittain, että vähän kaikkea jää myös näkyviin.

Ei se kortti näköjään aina vaadi jotain kuvaa keskeiseksi elementiksi. Varsinkin miesten kortteihin voi välillä olla vaikeaa kehittää tietynlaisia kuvia, kun harvemmin kukkakortteja tulee miehelle tehtyä. Mutta tähänkin korttiin kukkia on sujautettu, eikä yhtään haittaa.

Ei se ole väärin nauttia bling-blingistä vähän varttuneemmallakaan iällä.

Kukat on tehty Agiartin stanssilla. Vielä on treenamista, että saa lehdet ja kukat näyttämään sopusuhtaiselta

Pitkä onnea stanssilla stanssattu teksti sopii tähän malliin täydellisesti. Stanssi on Heidin Korttipajan mallistoa.

Onhan se ihan kiva saada tällainen synttärikortti

Syksyllä tyttäreni, aloitteleva neuloja, tuli käymään ja pyysi apua kirjoneuleen kanssa. Kassista kaivoi tämä Unikko neuleen. Ekaksi kirjoneuleeksi ei ehkä ihan helpoin vaihtoehto. Takkuisalta näytti ja monta kerta joutui kuulemma purkaamaan, mutta valmista tuli ja seuraavatkin eri väreissä päätyivät puikolle.

Niin olihan minun, "ammattineulojan", tartuttava myös samaan haasteeseen. Ei tullut ihan sukkana valmiiksi kokeneemmallakaan neulojalla tämä malli. Päätin heti, että teen tämän tikapuutekniikalla. Muutaman kerran sai aloituksen ottaa uusiksi. Mutta kyllä ne siitä sitten pikkuhiljaa eteni.

Ja näin jälkeenpäin kuvia katsellessa vasta huomasin, että puhelimen kamera on hajonnut. Mutta koska työ oli niin upea, niin julkaisen nämä huonolaatuisetkin kuvat. Sukat ovat jo päätyneet uuteen kotiin, joten edustuskuvia ei ollut mahdollista uusia.

Ohje tähän malliin löytyy Diyprojects_finnish blogista

Tikapuutekniikkaa kuulostaa ehkä vaikealta, mutta ei se sitä oikeasti ole. Helpottaa tosi paljon pitkien langanjuoksujen neulomista eikä taustalla kulkeva väri pilkota samalla tavalla kuviosta läpi, kuin langanjuoksut kiertäen neuloen. Internetsistä löytyy useampi hyvä video tekniikan opetteluun. Kannattaa tutustua ja pitkät langanjuoksut kulkee jatkossa leikiten. Sukasta tulee vähän paskumpi tikapuuneuleen kohdalta, mutta ei se kyllä ainakaan varressa mitään haittaa. Päinvastoin. Tältä tikapuuneule näyttää väärältä puolelta.

Siis onhan ne nätit vaikka kuvan laatu on törkeän huono. Mutta ei kyllä tullut sellaista oloa, että voisi heti perään tehdä toiset... ja lapaset samalla mallilla... tai vaikka villapuseron. Never say never...

Muutaman vuoden oman perheen miespuoliset vihjailleet kyllä näistä. Mutta vasta nyt pääsi toteutukseen. Ja perinteisesti suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja neulojan perheellä toivottuja villasukkia.

Scanian kotkan kuva tähän sukkaan löytyi Facebookin Voihan villasukka-ryhmästä

Toivottavasti nämä pitää saajan jalat lämpimänä, jos joutuu viettää päiviä kaukaa kotoa.

V8 taipui sankarin merkkipäivän mukaisesti V50ksi

Omaan tuttavapiiriin kuuluu reilusti remonttireiskoja ja heidän kortteja on kiva piristää vaikka tuollaisilla ristipää haaraniiteillä. Sopivat aika monentyyliseen korttiin

Muuten harmaasävyinen kortti sai vähän hohtoa kotkan kultaisesta kruunusta, koska Scania vaan on King Of The Road.

Ja onhan tuo vuosilukukin kultaisen silauksen arvoinen

Vaikka ideointi tuotti tuskaa, niin kyllä lopputulos taas lämmitti mieltä