Suklaa on takuuvarma jouluherkku - paketoituna tai ei. Jouluna sitä tulee usein ovista ja ikkunoista, koska se on niin helppo antaa pienenä muistamisena. Juuri muistelin, kun 2000 luvun alkupuolella saatiin lahjaksi 13 konvehtirasiaa. Huh! Oi niitä aikoja. Onneksi ei enää liikuta samoissa lukemissa. Tänä jouluna tuli vain 2 rasiaa. Juuri sopivasti.

Itse olen niin antijouluihminen kuin olla ja voi. Mutta ei tästä nyt sen enempää. Tykkään kuitenkin askarrella kaikkia joulujuttuja. Suklaakorteilla on oma kannattajakuntansa, joten niitä tulee tehtyä joka jouluksi. Yhä enenevässä määrin muihinkin juhliin. Se on helppo ja hieman persoonallisempi kuin pelkkä setelit tai lahjakortti.

J.K. Primeco on iskenyt varsinaiseen markkinasuoneen, kun olivat tehneet täksi vuodeksi valmiita kuoria. Itselle jäi koristelun ilo. Pääsi hieman vähemmällä taittelulla. Leikkaamista tuli paljon enemmän. Mutta olivat kyllä käteviä. Ja joulukuussa ei niitä enää löytynytkään mistään kaupoista. Vähän skeptisena otin kokeiluun, kun osui silmiin Tampereen kässämessuilla. Mutta tässä vaiheessa pakko sanoa, että kyllä inspiroi askartelemaan.

Suklaakortti on siis koristeltu rasia, johon voi sisälle sujauttaa esimerkiksi Fazerin sinisen suklaalevyn. Sopii niin naisile kuin miehille annettavaksi.

Näissä on nyt käytetty valmiita kuoria. Kaikki sivut ulkopuolelta on päällystetty erillisellä kartongilla. Näihin saa kivasti tuon nauhan tuonne kuoren ja kartongin väliin. Käytännössä kartonkia kuluu siis yhtä paljon kuin aikaisemmissa versioissa, joissa taittelin tuon koristekartongin suoraan sopiviin mittoihin ja siihen päälle kortisteet

 

Lopputulos on lähinnä koristeista kiinni. Upea kartonki ei paljon muuta kaveriksi kaipaa

Tässä yritin taas tehdä sinettivahalla sydämen. Sen kanssa ei saa kyllä yhtään hätäillä, muuten tulee vähän onneton. Ja korjailun varaa tässä ei ole, kun se on siinä paperissa sitten kiinni juuri sellaisenaan.

Tässä vähän tuunailin yhtä viime vuotista kuorta uuteen kuosiin. Kun näitä tekee monta, iskee yhtäkkiä ideaköyhyys eikä millään keksi, mitä siihen voisi laittaa lisäksi. Nyt lisäsi tuohon vasemmalle palan jämäpaperia ja ääriviivatarraa ja oikealle muutaman washiteipin palasen. Ja kyllä, tuli tähän kuoreen ihan uusi, raikkaampi ilme.

Vanha ja hyvin palvellut paperileikkuri veti viimeisiään, joten kaivelin kaapista jo muutama vuosi sitten hankkimani ihan tuliterän Xcutin paperileikkurin. Ja se leikkaa ihan uudesta asti vinoon :´-/ Hyvää paperileikkuria on niin vaikeaa löytää.

Jollet löydä näitä J.K.Primecon valmiita taskuja, voit toki taitella taskun itsekin. Idea on siis melko simppeli. Iso paperi 23x26 cm oli ihan riittävä. Taittelet vain oikeista paikoista. Vasemmasta eli pidemmästä reunasta taitokset 9-1,3-9,2-1,3 cm välein. Sivuille n 4x4,5 cm palaset, että syntyy ikään kuin rasia ja suklaa pysyy paikoillaan. Näihin mittoihin mahtui siis Fazerin sininen levy. Ja sitten vaan koristeet päälle ja sisälle. Ja lahjus oli valmis. Helppoa, vai mitä...?

J.K.Primecon kuori oli aika jämpti Fazerin siniselle. Näihin mittoihin sujahtaa Fazeri takkuamatta.