Koko alkuvuosi on ahmittu kettukarkkeja. Nyt alkaa olla ähky. Vauhtikin hidastuu kevättä kohtia mentäessä. Nyt puikoilla viidennet kettukarkit ja saa riittää tähän kevääseen. Ehkä syksyllä uudella innolla. Tai sitten jotain muuta

Kettukarkkivillitys on ollut jo muutama vuosi sitten. Mutta olen hidas lämpenemään monessa asiassa. Muhun se iski vasta tänä vuonna.

Ja sitten niitä onkin puikoilta putkahdellut vähän väliä. Malliin idea napattu Kardemumman blogista, mutta silmukat sovellettu omalle käsialalle ja koolle sopivaksi

Olen neulonut kauan. Yli 30 vuotta. En muista, että olisin koskaan ollut erityisen viehättynyt kirjoneuleesta. Mulla on muutenkin outo neulomistyyli. Kiepautan joka kertaa erikseen langan puikolle, enkä pidä sitä valmiina sormen päällä. En vaan osaa. Ja kirjoneuleessa kun lankoja on useita, niin kiepsautuksia tulee ja menee, niin että silmissä vilisee. Parit kettukarkitkin tahisin ihan omaan vanhaan tyyliin.

Viimeisen vuoden aikana olen ihastellut Niina Laitisen ihania kirjoneulesukkia. Ihastellut vaan, en ole tehnyt ainoitakaan. Eikä oikeastaan edes kutkuttele. Koska kirjoneule... En ole tämän ongelman kanssa yksin. Jossain vaiheessa huomasin Laitisen sukkien ympärillä keskusteltavan lankadominanssista ja päätin ottaa selvää, että mitä se sitten on. Tämän blogin myötä se minulle avautui. Ja tämän jälkeen kirjoneulekin sujuu kuin tanssi. Tuloksen huomaa selkeästi myös neulepinnassa. Oikeanpuoleiset mun kirjoneuletakkuilua (ketut näyttää ihan nälkiintyneiltä) ja vasemmalla harrastettu lankadominanssia (pulleita, hyvinvoivan näköisiä kettuja). Kyllä nyt tulee siistejä kettuja :-)

Kun nämä vikat kettukarkit valmistuu, ehkä tällä viikolla, puikoille pääsee taatusti jotain keväisempää.

Kevät se sieltä kovasti tekee tuloaan. Lunta on vielä aika paljon, joten pihahommiin ei vielä ole hinkumista. On siis hyvä aika neuloa