Näin totesi yksi Facebook kaverini ja kyllä se näin lomalaisena on myönnettävä, että näin todellakin on.

Poikani oli tänään vähän suu mutrulla, joten ehdotin, että eiköhän mennä kylille kaffelle. Meidän kylillä on parikin aivan ihanaa kahvilaa. Poitsun toiveesta lähdettiin Opaliinaan. Melkein kuin taivaassa olisi käynyt :-D

Poika halusi juomaksi puolukkalimpparia. Hiukan kyllä hämmästelin, kun tarjolla olisi ollut muutakin makua. Mutta sai siis haluamansa. Taisi olla aika sokerista, kun yhtään ei nyrpistellyt nenäänsä. Mieto puolukan maku.

Minä otin raparperijuomaa. Oli ihan itse tehtyä. En kyllä maistanut raparperia tässä, mutta hyvää ja makeaa tämäkin oli. Plussaa tarjoilusta. Poika ihastui tuohon lusikkaan, jota hänen piti ehdottomasti saada käyttää ja tietty mun oli luovuttava sitten noista masikoista tuossa lasissa.

Poika otti vähän eksoottisemman näköistä kakkua, banaani-pähkinä. Jotenkin en muista, että hän olisi koskaan tykännyt pähkinästä. Mutta nyt näköjään tykkääkin. Sain himppasen maistaa. Ja WAU! Ihana maku. Poika meinasi, että jos kyseltäisi reseptiä. Vastasin, että jos yritettäisi ensin googlen avustuksella löytää.

Minä pidättäydyin perinteisemmässä mustikkapiirakassa.

Huikea esillepano teki nautinnosta vielä täydellisemmän. Ihana ympäristö, vanhoja huonekaluja, käsin kirjottuja pöytäliinoja, rento, kiireetön tunnelma. Siis huikean ihana paikka. Ehdottomasti käymisen arvoinen ja meidänkin on pakko vielä vierailla ennenkuin taas sulkeutuu elokuussa. 11 v poikani ei juuri kehuja säästellyt. Silloin on asiat aikast hyvin ;-) Mutrusuusta ei ollut enää tietoakaan

Kotiin päästyämme, bongasin innokkaan apilan. Se oli intoutunut kasvamaan pituuta ja kurkotteli penkin selkänojasta

Kesä on niin lyhyt, joten nyt nautitaan!

Miten sinä nautit Suomen kesästä?